lauantai 22. marraskuuta 2014

Prinsessaleikit jatkukoon

Torstaina mummi tuli heti aamusta seitsemän jälkeen hoitamaan pikkuneitiä ja viemään tämän joka viikkoiseen taaperojumppaan. Äiti ja isi lähtivät pimeään ja kylmään marraskuiseen aamuruuhkaan, päämääränään Naistenklinikka. Vihdoin oli odotettu rakenneultrapäivä.
Sain keskiviikkona soiton naikkarilta ja minua pyydettiin osallistumaan opetustilanteena tehtävään ultraan. Paikalla oli siis erikoislääkäri ja erikoistuva lääkäri, ja ultraus kesti 45 min. Suostuin, koska aika muuttui vain vartilla aikaisemmaksi ja onhan se aina kiva kun vaavia tutkitaan pidempään ja perusteellisemmin. Mielessäni myös toivoin, että siellä olisi käytetty 4D-laitetta, mutta ihan tavallisella ultralla tehtiin.

Kaikki osat löytyivät ja kaikki oli muutenkin juuri niin kuin pitää. Kuulemma masussani kasvaa oikein eläväinen ja kaunis vauva, heh. Nämä kaksi naislääkäriä puhuivat muutenkin niin kauniisti tästä uudesta elämästä. Heistä jotenkin paistoi kunnioitus myös tätä syntymätöntä lasta kohtaa. Sitä oli ilo kuunnella. Toki kun kyseessä oli opetustilanne, niin he käyttivät keskenään paljon lääkärikieltä, joka oli minulle itselleni täysin vierasta, mutta muistivat myös välillä selittää meillekkin juttuja oikein juurta jaksaen.

Annoimme myös luvan kertoa sukupuolen, mikäli se sattuisi vilahtamaan. Ja vilahtihan se. Pikkuneitimme saa siis pikkusiskon! Ihanaa, toinen pieni prinsessa <3 Voi äidin onnea <3 Ja isin myös!

Kuva
Lääkäri myös kyseli edellisestä raskaudestani ja kerroin kuinka sikiön kasvu oli hidastunut raskauden lopussa ja istukka oli kooltaan hieman pieni. Tämä on hieman huolettanut minua, ja lääkärin ehdotuksesta pääsen kontrolliultraan raskausviikolla 28. Aivan mahtavaa! Kyselin tästä nimittäin jo alkuraskaudessa neuvolassa, mutta sieltä sanottiin, että päivystyksen kautta on sitten mahdollista päästä ylimääräiseen ultraan.
Esikoista odottaessa kävi niin, että kävin supistusten takia päivystyksessä tammikuun alkupuolella, jolloin lasketun ajan (24.2.) painoarvioksi saimme 3,7 kg. Kun muutamaa päivää ennen tuota laskettua aikaa kävimme kohonneiden verenpaiden takia taas päivystyksessä, olikin lääkäri huolissaan sikiön pienestä koosta. Hän jutteli hetken kollegan kanssa synnytyksen käynnistämisestä, mutta uusi kontrolliaika varattiin seuraavalle viikolle. Neiti kuitenkin päätti syntyä spontaanisti siinä välissä, päivää ennen laskettua aikaa, ja oli 2595g ja 47cm. Istukka painoi 300g, ollen siis hieman pieni. Epäselväksi jäi miksi kasvu oli hidastunut niin paljon. Nyt tuntuu todella mukavalta, että sikiön kasvua kurkataan ainakin vielä kerran.

torstai 13. marraskuuta 2014

Joulukauden avaus ja pienet liikkeet

Ilman muuttoa alkaisin jo pikkuhiljaa laittamaan joulua kotiin. Ainakin jotain kauniita valoja olisin laittanut. Nyt kuitenkin kun muutto on parin viikon päästä, ei mitään viitsi tähän asuntoon laittaa. Uudessa kodissa onkin vauhdilla pistettävä tavarat paikoilleen, jotta saan laittaa sinne joulun tunnelmaa ajoissa. Loppujen lopuksi joulunaika on niin lyhyt, että alan nautiskella siitä mielelläni ajoissa. Heti vuoden vaihtumisen jälkeen taika häviää, eikä koristeet, laulut ja herkut tunnu enää oikein miltään. Mielellään sitä suuntaa katseen jo uuteen alkaneeseen vuoteen.

Pientä joulufiilistä kuitenkin tänään itselleni sain. Kävimme neidin kanssa aamulla kaupassa, enkä mitenkään voinut vastustaa vastapaistettuja tähtitorttuja. Torttu siis pussiin ja glögihyllyn kautta kassalle. Ja miten maistuikaan ihanalle! Säästelin tämän hetken siihen kun tyttö oli nukahtanut päikkäreille, jotta pääsin nauttimaan kaikessa rauhassa. Silmät kiinni olisi melkein voinut kuulla joulumusiikin ja kuvitella, että ikkunasta näkyisi tumma tähtitaivas ja valkoisena kimaltava pakkashanki. 

Kesken tämän ihanan tunnelmoinnin, alkoi masussa tuntua hassua pikkuista jumpsutusta. Taisi glögi maistua jollekkin muullekkin! Olen kyllä tuntenut satunaisia liikkeitä jo jokusen viikon, mutta näissä oli jo melkoisesti voimaa. Jos käsi olisi sattunut olemaan vatsan päällä, voi olla, että pienet potkut olisivat tuntuneet käteen asti. Rakastan sitä tunnetta kun joku myllää vatsani sisällä. Nautin näistä hetkistä todella paljon, sillä hyvin todennäköisesti lapsiluku on täynnä tässä perheessä, kunhan tämä pieni on saatu maailmaan. Siinä ajatuksessa on myös hitunen haikeutta, sillä pienten potkujen aiheuttamaa tunnetta ei voi kokea mitenkään muuten.

Ihanat uudet pallovalot pääsivät glögihetken ajaksi koekäyttöön.