tiistai 21. lokakuuta 2014

Kevätvauva 2015

Ensi vuonna pääsiäisen tienoilla, kun talvi alkaa jäädä taakse ja luonto heräilee uuteen kevääseen, meidän perheeseen syntyy uusi pieni tulokas. Pikkuneidistä on tulossa isosisko!


Alkuraskaus on vihdoin jäänyt taakse. Tuntuu siltä kuin olisi saanut kärsiä monen viikon krapulasta. Väsymys, päänsärky, vatsan jomottelu, pahoinvointi, oksentelu, närästys, mielialojen vuoristorata...Ei kuulosta kovin herkulta. Oli hetkiä jolloin mietin vain, että miksi ihmeessä tähän piti ryhtyä uudestaan? Että eikö sitä olisi voinut olla tyytyväinen vain yhteen pieneen ihanaan? Onneksi apua oli usein saatavilla. Tytön mummi lähti mielellään neidin kanssa puistoon tai vaikka kirjastoon, jotta itse sain levätä edes hetken rauhassa. Ja toki mies oli paljon tytön kanssa kun tuli töistä kotiin.
Nyt kuitenkin kun raskausviikot näyttää 15+6 ja suurinosa alun vaivoista on jäänyt pois, niin en voisi olla onnellisempi tästä raskaudesta. Jokunen viikko sitten istuin ratikassa matkalla kotiin NT- ultrasta ja nieleskelin itsekseni kyyneleitä miettiessäni kuinka sillä pahalla ololla ei ollut enää mitään väliä. Olin juuri nähnyt pikkuiseni ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.

Nyt oloni on suurimmaksi osaksi energinen ja pesänrakennusvietti nostaa kovasti päätään. Tekisi mieli siivota, järjestellä ja suunnitella. Myös ulkoilu ja puistossa käyminen tytön kanssa on taas miellyttävää ja virkistävää puuhaa. Vaikka viime raskaudessa vaivanneet liitoskivut eivät olekkaan vielä alkaneet (ja toivottavasti eivät alakkaan!!!), niin huomaa, että lantionseutu ja nivuset kipuilevat helposti jos liikaa on kävellyt ja rehkinyt. Nämä nippailut vielä kestän, mutta liitoskivut...ei kiitos.

Tästä on hyvä jatkaa masun kasvattelua <3

2 kommenttia: