lauantai 25. lokakuuta 2014

Nachovuoka ja itsetehty guacamole

Koska suorastaan rakastan TexMex-ruokaa, tein eilisen perjantai-illan kunniaksi, ensimmäistä kertaa, nachovuoan. Tulisen vuoan seuraksi oli itsetehtyä guacamolea, raikasta salaattia ja ranskankermaa. Voin kertoa, että oli juurikin minunlaistani ruokaa ja vei kielen mennessään, nam!



Nachovuokaan löytyi netistä paljon erilaisia ohjeita, joiden mukaan muakkasin omanlaiseni version. Ruokaa tuli aika tuhti satsi, vähempikin olisi riittänyt kahdelle ihmiselle iltapalaksi. Mies söi sitten loput tänään lounaaksi. 

Nachovuoka

200g nachosipsejä
400g naudanjauhelihaa
1pss Taco spice mix (hot)
1dl vettä
1prk smetanaa
tabascoa
salsaa
juustokastiketta
juustoraastetta

Paista jauheliha ja lisää sekaan taco maustepussi, vesi ja smetana. Anna seoksen porista ilman kantta n.10 min. Lado vuokaan vuorotellen nachoja, jauhelihamössöä ja salsaa. Päällimmäiseksi reilusti juustokastiketta ja juustoraaste. Laita uuniin n. 10 min ja 200 astetta.

Jokunen vuosi sitten Amerikanreissulla kävimme miehen kanssa syömässä mexicolaisessa ravintolassa ja sain siellä elämäni parasta guacamolea. En edes ollut osannut haaveilla, että siltäkö sen kuuluukin maistua. Yhtäläisyyksiä kaupan valmiiseen "guacamoleen" saa kyllä hakea. Reissun jalkeen teinkin itse tätä ihanaa herkkua muutaman kerran kotona, mutta jostain syystä se jäi sitten unholaan. Eilen sitä pitkästä aikaa tein ja kyllä maistui hyvälle. Tässä resepti jolla tällä kertaa itse sitä tein. Ohjeesta tulee taas aika reilu annos, mutta guacamole sopii hyvin myös muiden ruokien lisukkeeksi tai vaikka leivän päälle.

Guacamole

4 kypsää avokadoa
1 lime
1 valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa
(tabascoa oman maun mukaan)

Halkaise avokadot, poista kivi ja kaiva lusikalla hedelmäliha kulhoon. Lisää sekaan limen mehu, murskattu valkosipulinkynsi, pilkottu sipuli, ranskankerma ja mausteet. Soseuta ja sekoita sauvasekoittimella. Jos haluaa karkeamman rakenteen, voi avokadot murskata myös haarukalla ja sekoittaa muut aineet käsin sekaan.


Kylläpä olisi tämän annoksen seurana maistunut lasillinen oikein täyteläistä punaviiniä. Nyt sai raikas vesi toimia kyytipoikana, ja hyvin toimikin.

Nälkäisenä en jaksanut edes yrittää panostaa annoskuvaan, vaan näpsäsin jotain äkkiä kännykällä, mutta uskokaa mua, se näytti ja tuoksui huumaavan herkulliselta!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Jee me muutetaan!

Eilen vihdoin, parin kuukauden odottelun jälkeen, pääsimme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen uuteen isompaan kämppään. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että muutamme samaan taloon ja samaan rappuun, vain yhden kerroksen ylemmäs. Aivan mahtavaa! Olemme niin tykästyneitä nykyiseen asuinalueeseemme, että emme olisi täältä pois halunneetkaan.
Varsinkin nyt kun olen oman lapsen kanssa kotona, niin asuinpaikan merkitys on korostunut itselleni ihan hirveästi. Täällä me kuitenkin suurimmaksi osaksi pyörimme.

Edelleenhän meillä on säästötili ihan ikiomaa asuntoa varten, mutta jos olisimme lähteneet ostamaan omaa, olisimme joutuneet muuttamaan johonkin muualle. Lähiympäristössämme asuntojen hinnat ovat pilvissä ja minun olisi kyllä saatava miljoona voitto lotosta, että alkaisin niitä hintoja makselemaan. Vuokralla ollessa voimme asua täällä ainakin vielä jokusen vuoden. Tarkoitus olisi, että kun esikoinen menee eskariin, niin asuisimme sellaisella alueella jonne sitten jäämme ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet. Aika sitten näyttää onko se alue vielä tämä vaiko sitten jokin muu.

Tällä hetkellä asumme kaksiossa ja muutamme siis kolmioon. Ihanaa, että pikkuneitikin saa vihdoin oman huoneen. Nyt lelut ja leikit peittävät alleen olohuoneen, ja tuntuu kuin mikään tavara ei löytäisi omaa paikkaansa. Uudessa asunnossa kaappitila moninkertaistuu ja siellä on jopa pieni varastohuone! Ja mikä mahtavaa, siellä on kaksi vessaa. Ei tarvitse enää miettiä, että menenkö vessaan jo nyt vai otanko riskin ja odotan, että toinen on käynyt suihkussa. Ja kun meitäkin tulee olemaan tuolla neljä henkilöä, niin on vain reilua, että vessoja on enemmän kuin yksi.

Osittain muuton takia ja osittain raskauden takia, pesänrakennusvimma nostaa rajusti päätään. Tekisi vain mieli käydä läpi tavaroita, kierrättää ja heittää pois turhaa. Pakata muuttolaatikoita ja suunnitella mikä huonekalu tulee mihinkin uudessa kodissa. Millään ei jaksaisi odottaa isompaan asuntoon pääsyä! vielä pitää kuitenkin hetki malttaa, sillä muuttamaan pääsemme vasta marraskuun lopussa. Nyt kuitenkin kun sopimukset on tehty, voi hyvillä ja turvallisin mielin suunnitella muuttoa ja uutta kotia.


Tytön huoneeseen lelujen säilytykseen tulee todennäköisesti Ikeasta tämä säilytysjärjestelmä. Kuva: Ikea

Ja jottei vaaleanpunainen pääse loppumaan kesken, saa pikkuneiti matokseen tämän Ikean söpön maton. Kuva: Ikea

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kevätvauva 2015

Ensi vuonna pääsiäisen tienoilla, kun talvi alkaa jäädä taakse ja luonto heräilee uuteen kevääseen, meidän perheeseen syntyy uusi pieni tulokas. Pikkuneidistä on tulossa isosisko!


Alkuraskaus on vihdoin jäänyt taakse. Tuntuu siltä kuin olisi saanut kärsiä monen viikon krapulasta. Väsymys, päänsärky, vatsan jomottelu, pahoinvointi, oksentelu, närästys, mielialojen vuoristorata...Ei kuulosta kovin herkulta. Oli hetkiä jolloin mietin vain, että miksi ihmeessä tähän piti ryhtyä uudestaan? Että eikö sitä olisi voinut olla tyytyväinen vain yhteen pieneen ihanaan? Onneksi apua oli usein saatavilla. Tytön mummi lähti mielellään neidin kanssa puistoon tai vaikka kirjastoon, jotta itse sain levätä edes hetken rauhassa. Ja toki mies oli paljon tytön kanssa kun tuli töistä kotiin.
Nyt kuitenkin kun raskausviikot näyttää 15+6 ja suurinosa alun vaivoista on jäänyt pois, niin en voisi olla onnellisempi tästä raskaudesta. Jokunen viikko sitten istuin ratikassa matkalla kotiin NT- ultrasta ja nieleskelin itsekseni kyyneleitä miettiessäni kuinka sillä pahalla ololla ei ollut enää mitään väliä. Olin juuri nähnyt pikkuiseni ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.

Nyt oloni on suurimmaksi osaksi energinen ja pesänrakennusvietti nostaa kovasti päätään. Tekisi mieli siivota, järjestellä ja suunnitella. Myös ulkoilu ja puistossa käyminen tytön kanssa on taas miellyttävää ja virkistävää puuhaa. Vaikka viime raskaudessa vaivanneet liitoskivut eivät olekkaan vielä alkaneet (ja toivottavasti eivät alakkaan!!!), niin huomaa, että lantionseutu ja nivuset kipuilevat helposti jos liikaa on kävellyt ja rehkinyt. Nämä nippailut vielä kestän, mutta liitoskivut...ei kiitos.

Tästä on hyvä jatkaa masun kasvattelua <3