tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri


Viime vuonna en tainnut availla tytön kanssa kalenteria ollenkaan, koska hän oli vielä niin pieni. Tänä vuonna kuitenkin halusin keksiä hänelle jotain hauskaa. Äitini löysikin kellarinsa uumenista puisen joulukalenteritalon, jonka sain viedä kotiimme pikkuneidin iloksi.

Joulukalenteritalon viereen ostin pienen kuusen ja hauskan tonttu-ukon. Joka päivä kalenterista tulee yksi koriste kuusen oksalle. Ja välttyäksemme siltä harmitukselta, että koriste pitää jättää kuuseen, eikä sitä voi ottaa mukaan leikkeihin, kalenterin luukusta tulee myös jouluinen tarra. Tarroja varten päällystin kontaktimuovilla kultaisen kartonkipalan johon tarrat saa liimata. Tätä tarrakorttia hän saa sitten kanniskella mukanaan. Ja tämä muuten toimi! Tyttö näyttää itse mihin oksalle koriste kuuseen ripustetaan, eikä sen perään ole tarvinnut vielä yhtenäkään aamuna itkeskellä.


Tyttö on aina täpinöissään kun kysyn, että mennäänkö katsomaan mitä tonttu on yön aikana kalenteriin tuonut. Jännityksellä sanotaan tonttu-ukolle moi ja kurkataan mitä luukusta löytyy. Tarran liimaaminen korttiin on niin huippu jännää, että välillä meinaa unohtua katsoa mikä kuva tarrassa onkaan.

Yllättävän vaikeaa on muuten ollut löytää pieniä koristeita kuuseen ja kivoja jouluisia tarroja! Tiimari, kuinka kaipankaan välillä sinua.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Muuttoa, muuttoa, muuttoa



Tuntuu siltä kuin koko loppukesä ja syksy olisi ollut yhtä pitkää muuttoa. Ensin etsittiin ahkerasti vaihtokumppania. Vietiin toimistolle vaihtohakemus, selattiin vaihtoilmoituksia netistä ja kiikutettiin ilmoituksia rappukäytäviin. Jossain vaiheessa tuntui jo hieman epätoivoiselta ja ajattelimme, että aluetta pitää kohta laajentaa. Sitten se tärppäsi. Ja lähempää kuin olisi osannut kuvitella! Nimittäin samasta rapusta, vain yhden kerroksen ylempää. Siinä sitten käytiin katsomassa asuntoja puolin ja toisin, hieman mietiskeltiin ja tehtiin päätös vaihdosta. Seuraavaksi saikin odotella isännöitsijälausuntoja. Niiden kanssa sai hieman säätää ja alunperin suunnittelemamme muuttopäiväkin siirtyi melkein kuukaudella eteenpäin. Vihdoin kuitenkin lokakuun lopulla pääsimme kirjoittamaan vuokrasopimukset. Kyllä silloin helpotti vaikka siitä alkoikin ahkera pakkaaminen. Siivoaminen, pakkaaminen, raskaus ja taapero oli melko raskas yhtälö. Välillä tuntui, että sitä mukaa kun sai laatikoita täytettyä, niin neiti niitä tyhjensi. Kaapeista löytyi kaikkea jännää, mitä olisi pitänyt saada mukaan leikkeihin.Suurin aarre taisi kuitenkin tytölle olla iso läjä vanhoja kortteja. Nipussa oli minun saamiani kortteja jopa 12 vuoden takaa. Olin ensin heittämässä niitä pois, mutta tyttö jaksoi tutkia niiden kuvia niin kovasti, että annoinkin ne hänelle leikkeihin. Siinä kerkesi aina tovin rauhassa pakkailla, kun pikkuneiti tutki, järjesteli ja ihasteli vanhoja kortteja. Ajatus oli, että kortit eivät kulje mukana enää uuteen kotiin, mutta toisinpa kävi. Tuolla ne ovat edelleen leikeissä mukana ja viimeksi eilen illalla hän vietti niiden parissa pitkän tovin. Eli leikeissä pysyvät niin kauan kuin kestävät.


Lisää haastetta muuttopuuhiin toi myös se, että rakkaalle tyttärellemme alkoi kehittyä (ah, niin ihana) uhma tässä syksyn mittaan. Ja kesken uhman jouduimme luopumaan niin kovin rakkaasta unitutista. Pienet hampaat alkoivat pureskella tutteja siihen tahtiin rikki, että olisin saanut olla ostamassa joka toinen päivä uudet imuteltavat. Mutta ehkäpä näistä tuttihommista lisää erillisessä postauksessa.
Raskaus toi myös mukavasti lisähaastetta, vaikka yllättävän hyvin kuitenkin sitten kasvavan mahan kanssa jaksoin. Hieman ennen muuttoa alkoi kohtu ilmeisesti painamaan johonkin hermoon, ja aina välillä tuntui siltä kuin joku olisi tökännyt puukon oikeaan lonkkaan/nivuseen. Hetkittäin tuntui, että jalat lähtee pois alta kun teki niin kipeää. Neuvolassa totesi terveydenhoitaja, että eipä ne nivuskivut siitä helpotu ennen lapsen syntymää, mutta kas kas, nyt tuo vaiva on poistunut kokonaan!Poistui parahiksi ennen muuttoa. Oli siis minustakin jotain apua varsinaisena muuttopäivänä.

Itse muutto sujui sukkelasti ja täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa! Tavarat ovat hyvin alkaneet löytämään paikkansa, vaikka onhan tässä vielä laittelemista. Mutta kyllä se vain on mukavampaa laittaa uutta kotia, kuin pakata muuttolaatikoita.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Prinsessaleikit jatkukoon

Torstaina mummi tuli heti aamusta seitsemän jälkeen hoitamaan pikkuneitiä ja viemään tämän joka viikkoiseen taaperojumppaan. Äiti ja isi lähtivät pimeään ja kylmään marraskuiseen aamuruuhkaan, päämääränään Naistenklinikka. Vihdoin oli odotettu rakenneultrapäivä.
Sain keskiviikkona soiton naikkarilta ja minua pyydettiin osallistumaan opetustilanteena tehtävään ultraan. Paikalla oli siis erikoislääkäri ja erikoistuva lääkäri, ja ultraus kesti 45 min. Suostuin, koska aika muuttui vain vartilla aikaisemmaksi ja onhan se aina kiva kun vaavia tutkitaan pidempään ja perusteellisemmin. Mielessäni myös toivoin, että siellä olisi käytetty 4D-laitetta, mutta ihan tavallisella ultralla tehtiin.

Kaikki osat löytyivät ja kaikki oli muutenkin juuri niin kuin pitää. Kuulemma masussani kasvaa oikein eläväinen ja kaunis vauva, heh. Nämä kaksi naislääkäriä puhuivat muutenkin niin kauniisti tästä uudesta elämästä. Heistä jotenkin paistoi kunnioitus myös tätä syntymätöntä lasta kohtaa. Sitä oli ilo kuunnella. Toki kun kyseessä oli opetustilanne, niin he käyttivät keskenään paljon lääkärikieltä, joka oli minulle itselleni täysin vierasta, mutta muistivat myös välillä selittää meillekkin juttuja oikein juurta jaksaen.

Annoimme myös luvan kertoa sukupuolen, mikäli se sattuisi vilahtamaan. Ja vilahtihan se. Pikkuneitimme saa siis pikkusiskon! Ihanaa, toinen pieni prinsessa <3 Voi äidin onnea <3 Ja isin myös!

Kuva
Lääkäri myös kyseli edellisestä raskaudestani ja kerroin kuinka sikiön kasvu oli hidastunut raskauden lopussa ja istukka oli kooltaan hieman pieni. Tämä on hieman huolettanut minua, ja lääkärin ehdotuksesta pääsen kontrolliultraan raskausviikolla 28. Aivan mahtavaa! Kyselin tästä nimittäin jo alkuraskaudessa neuvolassa, mutta sieltä sanottiin, että päivystyksen kautta on sitten mahdollista päästä ylimääräiseen ultraan.
Esikoista odottaessa kävi niin, että kävin supistusten takia päivystyksessä tammikuun alkupuolella, jolloin lasketun ajan (24.2.) painoarvioksi saimme 3,7 kg. Kun muutamaa päivää ennen tuota laskettua aikaa kävimme kohonneiden verenpaiden takia taas päivystyksessä, olikin lääkäri huolissaan sikiön pienestä koosta. Hän jutteli hetken kollegan kanssa synnytyksen käynnistämisestä, mutta uusi kontrolliaika varattiin seuraavalle viikolle. Neiti kuitenkin päätti syntyä spontaanisti siinä välissä, päivää ennen laskettua aikaa, ja oli 2595g ja 47cm. Istukka painoi 300g, ollen siis hieman pieni. Epäselväksi jäi miksi kasvu oli hidastunut niin paljon. Nyt tuntuu todella mukavalta, että sikiön kasvua kurkataan ainakin vielä kerran.

torstai 13. marraskuuta 2014

Joulukauden avaus ja pienet liikkeet

Ilman muuttoa alkaisin jo pikkuhiljaa laittamaan joulua kotiin. Ainakin jotain kauniita valoja olisin laittanut. Nyt kuitenkin kun muutto on parin viikon päästä, ei mitään viitsi tähän asuntoon laittaa. Uudessa kodissa onkin vauhdilla pistettävä tavarat paikoilleen, jotta saan laittaa sinne joulun tunnelmaa ajoissa. Loppujen lopuksi joulunaika on niin lyhyt, että alan nautiskella siitä mielelläni ajoissa. Heti vuoden vaihtumisen jälkeen taika häviää, eikä koristeet, laulut ja herkut tunnu enää oikein miltään. Mielellään sitä suuntaa katseen jo uuteen alkaneeseen vuoteen.

Pientä joulufiilistä kuitenkin tänään itselleni sain. Kävimme neidin kanssa aamulla kaupassa, enkä mitenkään voinut vastustaa vastapaistettuja tähtitorttuja. Torttu siis pussiin ja glögihyllyn kautta kassalle. Ja miten maistuikaan ihanalle! Säästelin tämän hetken siihen kun tyttö oli nukahtanut päikkäreille, jotta pääsin nauttimaan kaikessa rauhassa. Silmät kiinni olisi melkein voinut kuulla joulumusiikin ja kuvitella, että ikkunasta näkyisi tumma tähtitaivas ja valkoisena kimaltava pakkashanki. 

Kesken tämän ihanan tunnelmoinnin, alkoi masussa tuntua hassua pikkuista jumpsutusta. Taisi glögi maistua jollekkin muullekkin! Olen kyllä tuntenut satunaisia liikkeitä jo jokusen viikon, mutta näissä oli jo melkoisesti voimaa. Jos käsi olisi sattunut olemaan vatsan päällä, voi olla, että pienet potkut olisivat tuntuneet käteen asti. Rakastan sitä tunnetta kun joku myllää vatsani sisällä. Nautin näistä hetkistä todella paljon, sillä hyvin todennäköisesti lapsiluku on täynnä tässä perheessä, kunhan tämä pieni on saatu maailmaan. Siinä ajatuksessa on myös hitunen haikeutta, sillä pienten potkujen aiheuttamaa tunnetta ei voi kokea mitenkään muuten.

Ihanat uudet pallovalot pääsivät glögihetken ajaksi koekäyttöön.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Nachovuoka ja itsetehty guacamole

Koska suorastaan rakastan TexMex-ruokaa, tein eilisen perjantai-illan kunniaksi, ensimmäistä kertaa, nachovuoan. Tulisen vuoan seuraksi oli itsetehtyä guacamolea, raikasta salaattia ja ranskankermaa. Voin kertoa, että oli juurikin minunlaistani ruokaa ja vei kielen mennessään, nam!



Nachovuokaan löytyi netistä paljon erilaisia ohjeita, joiden mukaan muakkasin omanlaiseni version. Ruokaa tuli aika tuhti satsi, vähempikin olisi riittänyt kahdelle ihmiselle iltapalaksi. Mies söi sitten loput tänään lounaaksi. 

Nachovuoka

200g nachosipsejä
400g naudanjauhelihaa
1pss Taco spice mix (hot)
1dl vettä
1prk smetanaa
tabascoa
salsaa
juustokastiketta
juustoraastetta

Paista jauheliha ja lisää sekaan taco maustepussi, vesi ja smetana. Anna seoksen porista ilman kantta n.10 min. Lado vuokaan vuorotellen nachoja, jauhelihamössöä ja salsaa. Päällimmäiseksi reilusti juustokastiketta ja juustoraaste. Laita uuniin n. 10 min ja 200 astetta.

Jokunen vuosi sitten Amerikanreissulla kävimme miehen kanssa syömässä mexicolaisessa ravintolassa ja sain siellä elämäni parasta guacamolea. En edes ollut osannut haaveilla, että siltäkö sen kuuluukin maistua. Yhtäläisyyksiä kaupan valmiiseen "guacamoleen" saa kyllä hakea. Reissun jalkeen teinkin itse tätä ihanaa herkkua muutaman kerran kotona, mutta jostain syystä se jäi sitten unholaan. Eilen sitä pitkästä aikaa tein ja kyllä maistui hyvälle. Tässä resepti jolla tällä kertaa itse sitä tein. Ohjeesta tulee taas aika reilu annos, mutta guacamole sopii hyvin myös muiden ruokien lisukkeeksi tai vaikka leivän päälle.

Guacamole

4 kypsää avokadoa
1 lime
1 valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa
(tabascoa oman maun mukaan)

Halkaise avokadot, poista kivi ja kaiva lusikalla hedelmäliha kulhoon. Lisää sekaan limen mehu, murskattu valkosipulinkynsi, pilkottu sipuli, ranskankerma ja mausteet. Soseuta ja sekoita sauvasekoittimella. Jos haluaa karkeamman rakenteen, voi avokadot murskata myös haarukalla ja sekoittaa muut aineet käsin sekaan.


Kylläpä olisi tämän annoksen seurana maistunut lasillinen oikein täyteläistä punaviiniä. Nyt sai raikas vesi toimia kyytipoikana, ja hyvin toimikin.

Nälkäisenä en jaksanut edes yrittää panostaa annoskuvaan, vaan näpsäsin jotain äkkiä kännykällä, mutta uskokaa mua, se näytti ja tuoksui huumaavan herkulliselta!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Jee me muutetaan!

Eilen vihdoin, parin kuukauden odottelun jälkeen, pääsimme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen uuteen isompaan kämppään. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että muutamme samaan taloon ja samaan rappuun, vain yhden kerroksen ylemmäs. Aivan mahtavaa! Olemme niin tykästyneitä nykyiseen asuinalueeseemme, että emme olisi täältä pois halunneetkaan.
Varsinkin nyt kun olen oman lapsen kanssa kotona, niin asuinpaikan merkitys on korostunut itselleni ihan hirveästi. Täällä me kuitenkin suurimmaksi osaksi pyörimme.

Edelleenhän meillä on säästötili ihan ikiomaa asuntoa varten, mutta jos olisimme lähteneet ostamaan omaa, olisimme joutuneet muuttamaan johonkin muualle. Lähiympäristössämme asuntojen hinnat ovat pilvissä ja minun olisi kyllä saatava miljoona voitto lotosta, että alkaisin niitä hintoja makselemaan. Vuokralla ollessa voimme asua täällä ainakin vielä jokusen vuoden. Tarkoitus olisi, että kun esikoinen menee eskariin, niin asuisimme sellaisella alueella jonne sitten jäämme ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet. Aika sitten näyttää onko se alue vielä tämä vaiko sitten jokin muu.

Tällä hetkellä asumme kaksiossa ja muutamme siis kolmioon. Ihanaa, että pikkuneitikin saa vihdoin oman huoneen. Nyt lelut ja leikit peittävät alleen olohuoneen, ja tuntuu kuin mikään tavara ei löytäisi omaa paikkaansa. Uudessa asunnossa kaappitila moninkertaistuu ja siellä on jopa pieni varastohuone! Ja mikä mahtavaa, siellä on kaksi vessaa. Ei tarvitse enää miettiä, että menenkö vessaan jo nyt vai otanko riskin ja odotan, että toinen on käynyt suihkussa. Ja kun meitäkin tulee olemaan tuolla neljä henkilöä, niin on vain reilua, että vessoja on enemmän kuin yksi.

Osittain muuton takia ja osittain raskauden takia, pesänrakennusvimma nostaa rajusti päätään. Tekisi vain mieli käydä läpi tavaroita, kierrättää ja heittää pois turhaa. Pakata muuttolaatikoita ja suunnitella mikä huonekalu tulee mihinkin uudessa kodissa. Millään ei jaksaisi odottaa isompaan asuntoon pääsyä! vielä pitää kuitenkin hetki malttaa, sillä muuttamaan pääsemme vasta marraskuun lopussa. Nyt kuitenkin kun sopimukset on tehty, voi hyvillä ja turvallisin mielin suunnitella muuttoa ja uutta kotia.


Tytön huoneeseen lelujen säilytykseen tulee todennäköisesti Ikeasta tämä säilytysjärjestelmä. Kuva: Ikea

Ja jottei vaaleanpunainen pääse loppumaan kesken, saa pikkuneiti matokseen tämän Ikean söpön maton. Kuva: Ikea

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kevätvauva 2015

Ensi vuonna pääsiäisen tienoilla, kun talvi alkaa jäädä taakse ja luonto heräilee uuteen kevääseen, meidän perheeseen syntyy uusi pieni tulokas. Pikkuneidistä on tulossa isosisko!


Alkuraskaus on vihdoin jäänyt taakse. Tuntuu siltä kuin olisi saanut kärsiä monen viikon krapulasta. Väsymys, päänsärky, vatsan jomottelu, pahoinvointi, oksentelu, närästys, mielialojen vuoristorata...Ei kuulosta kovin herkulta. Oli hetkiä jolloin mietin vain, että miksi ihmeessä tähän piti ryhtyä uudestaan? Että eikö sitä olisi voinut olla tyytyväinen vain yhteen pieneen ihanaan? Onneksi apua oli usein saatavilla. Tytön mummi lähti mielellään neidin kanssa puistoon tai vaikka kirjastoon, jotta itse sain levätä edes hetken rauhassa. Ja toki mies oli paljon tytön kanssa kun tuli töistä kotiin.
Nyt kuitenkin kun raskausviikot näyttää 15+6 ja suurinosa alun vaivoista on jäänyt pois, niin en voisi olla onnellisempi tästä raskaudesta. Jokunen viikko sitten istuin ratikassa matkalla kotiin NT- ultrasta ja nieleskelin itsekseni kyyneleitä miettiessäni kuinka sillä pahalla ololla ei ollut enää mitään väliä. Olin juuri nähnyt pikkuiseni ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin.

Nyt oloni on suurimmaksi osaksi energinen ja pesänrakennusvietti nostaa kovasti päätään. Tekisi mieli siivota, järjestellä ja suunnitella. Myös ulkoilu ja puistossa käyminen tytön kanssa on taas miellyttävää ja virkistävää puuhaa. Vaikka viime raskaudessa vaivanneet liitoskivut eivät olekkaan vielä alkaneet (ja toivottavasti eivät alakkaan!!!), niin huomaa, että lantionseutu ja nivuset kipuilevat helposti jos liikaa on kävellyt ja rehkinyt. Nämä nippailut vielä kestän, mutta liitoskivut...ei kiitos.

Tästä on hyvä jatkaa masun kasvattelua <3

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Koiramäen Pajutalli


Tänä kesänä olemme käyneet monessa kivassa paikassa, joista yksi, vallan ihastuttava paikka, löytyy Tuusulasta, lentokentän lähistöltä. Se on nimeltään Koiramäen Pajutalli.

Koiramäen Pajutalleilla on myynnissä ihania koriste-esineitä pihalle, parvekkeelle tai puutarhaan, sekä myös hurmaavia sisustusesineitä kotiin sisälle.





Kahvilassa leijailee tuoreen pullan ja kahvin tuoksu. Myynnissä on myös vanhanajan herkkuja kuten tikkareita ja nekkuja. Kahvihetken voi viettää sisällä keskellä kauniita sisustustavaroita tai ulkona nauttien puutarhan kauneudesta. 

Pihapiiristä löytyy myös museotalli ja aivan ihana leikkipaikka "lastenkahvila".  Pienestä hämärästä aitasta löytyy lapsille sopivat rottinkiset tuolit ja pöydät, vanha kassakone ja leikkiherkkuja. Ja mikä parasta, niillä kaikilla saa leikkiä.




Koiramäellä on myös peikkometsä joka kätkee sisäänsä jännittäviä pajuisia peikkoja. Meidän pikkuneiti ei niitä vielä jaksanut hirveästi ihmetellä, mutta isommalle lapselle varmasti kiva ja erikoinen paikka. 


Eläinten ystäville ihasteltavaa löytyy Kanilasta, jossa on suloisia pupuja ja hauskasti röhkiviä possuja.


Kirsikkana kakun päällä oli yli lentävät lentokoneet, jotka olivat juuri laskeutumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle! Tämä ei välttämättä ole aivan kaikkien mieleen, mutta rakas taaperomme oli ainakin ihan innoissaan isoista koneista, jotka lensivät niin läheltä.


Koiramäen Pajutalli on mahtava ja idyllinen retkikohde!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Leikkipuisto Linnunrata

Kuva:lp Linnunrata
Teimme tällä viikolla retken leikkipuistoon, joka sijaitsee hieman kauempana kodistamme. Puisto on nimeltään Linnunrata ja sijaitsee koillis-Helsingissä Suutarilassa. Me menimme autolla ja ihan läheltä leikkipuistoa löytyykin parkkipaikka  jossa ei ole mitään aikarajoitusta. Katselin myös, että jokunen bussilinja meni lähelle puistoa, joten julkisillakin sinne pääsee.

Linnunradan leikkipuisto on ihana retkikohde, jonne kannattaa lähteä kauempaakin. Leikkipuisto sijaitsee vanhan maatilan mailla ja sen sisätilat ovatkin tilan päärakennuksessa. Puistosta löytyy keinuja, hiekkalaatikoita, liukumäkiä, kiipeilytelineitä ym. perinteisiä leikkipuistovempeleitä . Linnunradassa on myös allas jossa on kesäisin, säiden salliessa, vettä pikku uimareille.

Se mikä Linnunradasta tekee hieman erikoisemman leikkipuiston, on se, että puistossa on kesäisin kotieläimiä! Tänä kesänä siellä majailee lampaita, kanoja ja kani. Eläimiä saa ruokkia tuoreella ruoholla ja voikukanlehdillä, ja ainakin lampaita sai silittää aidanraosta.
Vaikka pikkuneitimme kovin eläinrakas onkin, hän kuitenkin mielummin katseli eläimiä turvallisen matkan päästä, kuin olisi rynnännyt suinpäin silittelemään.

Eläinten hoidosta vastaavat arkisin puiston ohjaajat ja koululaiset pääsevät osallistumaan välillä hoitoon. Viikonloppuisin niitä hoitaa alueen perheet ja muut vapaaehtoiset.

Puisto on muuten koko kesän auki ja siellä on lapsille ilmainen puistoruokailu joka arkipäivä klo 12.
Tämä oli niin kiva paikka, että sinne on mentävä vielä tänä kesänä uudestaan!

Kamera unohtui tältä retkeltä kotiin ja kännykällä tuli otettua vain pari rapaista kuvaa, joten molemmat kuvat lainasin leikkipuiston omilta sivuilta.

Kuva: lp Linnunrata

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

SnadiStadi


Miehellä oli alkuviikosta pari ylimääräistä vapaapäivää, ja koska ilma ulkona ei ollut kovin mieltä ylentävä, päätimme käydä testaamassa hupipuisto SnadiStadin. Tämä oli meille kaikille kolmelle ensimmäinen kerta missään vastaavassa paikassa. Hieman mietitytti, että onko siellä noin pienelle mitään tekemistä. Hupipuisto reissu oli kuitenkin oikein positiivinen kokemus!

Pienille leikkijöille puistosta löytyi oma alle 4-vuotiaille tarkoitettu alue, jossa oli pallomeri, liukumäki, trampoliini ja kiipeilymahdollisuuksia. Sieltä löytyi myös pehmeitä jättipalikoita ja Plaston mopoja.
Puistossa oli myös jättihiekkalaatikko leluineen. Koska hiekkaleikit ovat meillä tällä hetkellä erittäin suosittua ajanvietettä, niin sinnehän oli ehdottamasti päästävä. Harmi vain, että hiekka oli niin kuivaa, että kakkujen teko siitä ei onnistunut.

Olimme puistossa iltapäivällä päiväunien ja välipalan jälkeen, ja silloin siellä oli todella rauhallista. Koska hulinaa ei ollut missään, kävimme myös pomppimassa isojen lasten pomppulinnassa (siitä on muuten aikaa kun olen viimeksi päässyt pomppulinnaan!) jonne alle 4-vuotiaat saivat mennä vanhempien kanssa. Kävimme myös kurkkaamassa isojen seikkailurataa, ja kummasti alkoi itseäni lapsettaa nähdessäni isot värikkäät liukumäet. Ylös ei viitsinyt kuitenkaan noin pienen kanssa kiivetä ja yksin en sitten kehdannut, joten mäenlasku jäi vain haaveeksi.
Puistossa oli myös lava jossa oli rummut, pieniä kitraroita, sähköpiano ym. soittimia mitä sai vapaasti käydä soittamassa. Hymystä päätellen rummut taisivat olla meidän tytön suosikki soitin.


SnadiStadista löytyy myös kahvila, josta ostimmekin hieman välipalaa. Tytölle sieltä löytyi hedelmäsosetta ja karjalanpiirakkaa, isille täytetty patonki ja kahvi, ja äidille riitti vain kivennäisvesi. Näytti siellä olleen myynnissä myös jonkinlaisia hampurilaisaterioita, pullaa, karkkia, jätskiä yms. Ruokailuun oli hyvin tilaa ja syöttötuoleja reilusti.
Ja jos vaipat olisi unohtunut kotiin, ei haittaisi, sillä lastenhoitohuoneessa oli tarjolla Muumi-vaippoja.

SnadiStadi oli oikein siisti, miellyttävä ja hauska paikka. Toki paikasta saa vielä enemmän irti kun tyttö tuosta kasvaa, mutta kyllä siellä tekemistä ja ihmeteltävää 1v 3kk ikäisellekkin riitti.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Smoothie välipalaksi


Teen usein tytölle smoothien välipalaksi. Se on helppo, nopea, maukas ja terveellinen vaihtoehto. Erilaisia variaatioita on pilvin pimein! Ja jos mielikuvitus loppuu kesken, niin internetti on pullollaan ideoita.



Banaani- ananasSmoothie on todella maukas ja yksinkertainen. Korkeareunaiseen astiaan laitetaan oman mielen mukaan banaania, tuoretta ananasta ja luonnonjugurttia. Sitten vain kaikki sauvasekoittimella sileäksi ja se on siinä. Helppoa!
Blenderikin olisi toki kovin kätevä, mutta omani on yleiskoneen yhteydessä ja yleiskone asustelee, keittiön niukkojen tilojen vuoksi, kaapissa hieman hankalasti. Lisäksi yleiskoneen blenderi ei ole järin hyvä. Mutta sauvasekoittimella olen pärjännyt ihan loistavasti.


Välillä laitan smoothien sekaan myös aamupuuron jämät, jolloin välipalasta tulee vielä hieman täyttävämpi. Myös maitorahkaa lisäämällä saa tähän herkkuun paksuutta.
Avocado sopii myös loistavasti smoothieihin, tehden niistä täyteläisempiä. Kuumina kesäpäivinä sekaan on myös kiva heittää jäisiä marjoja, kuten vaikka puolukoita, mustikoita tai vadelmia.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Amerikkalainen suklaa-juustokakku


Jos jonkin herkun edessä lukee amerikkalainen, niin se harvoin tarkoittaa huonoa. Päinvastoin, yleensä se on jotain suussa sulavaa ja täyteläistä. Niin oli myös tämä Amerikkalainen suklaa-juustokakku, jonka parissa herkuttelimme sunnuntaina miehen synttärikahveilla. Kakku suorastaan vei kielen mennessään!

Ohje löytyi valion sivuilta. Kakku oli helppo tehdä, eikä vaadi ollenkaan paistamista. Alkuperäisessä ohjeessa koristeena oli käytetty suklaata ja pähkinöitä, mutta itse käytin mansikoita. Mansikat sopivat loistavasti suklaan kanssa ja tekevät kakusta hieman kesäisemmän.

Amerikkalainen suklaa-juustokakku

pohja:
175 g     Domino minttu- keksejä
50 g      Voita sulatettuna (omasta mielestäni hieman vähempikin määrä olisi riittänyt)

täyte:
4            liivatelehteä
200 g     taloussuklaata
200 g     maustamatonta tuorejuustoa
1 1/4 dl  sokeria
2 tl         vaniljasokeria
1 rkl       kahvia
3 dl        kuohukermaa



Sekoita murskatut keksit ja voi, ja levitä massa irtopohjavuokaan leivinpaperille.

Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan.

Sulata suklaa ja sekoita se tuorejuuston kanssa. Lisää sokerit.

Purista liika vesi liivatelehdistä ja liuota ne kiehuvan kuumaan kahvitilkkaan. Lisää liivate täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Lisää vaahdotettu kerma joukkoon nostellen.

Kaada täyte vuokaan ja peitä foliolla. 

Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutamia tunteja, mieluiten seuraavaan päivään.

Nauti!


Tämä oli niin herkkua, että on pakko tehdä uudestaankin!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kesän tuntua ja festarit kadulla


Tänään taas pitkästä aikaa tuntui siltä, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee. Luihin ja ytimiin pureutuvan kylmyyden jälkeen, auringon lämpö helli ihanasti. Olin jopa ensimmäistä kertaa tänä vuonna t-paidassa ulkona. Sää oli varsin oivallinen lähteä myös pyörähtämään Arabian katufestareilla.

Kuva: Artova
Arabian katufestivaalit ovat Helsingin suurin alueellinen kierrätys- ja katutaidetapahtuma. Festareilta löytyy kirppiksiä, musiikkia, taidetta, sirkus- ja tanssiesityksiä ym. hauskaa. Ja kun samaan aikaan oli myös ruokakarnevaali, Ravintolapäivä, niin tottahan toki Arabiasta löytyi myös popup- ravintoloita. Alkavan kesän lisäksi ilmassa tuoksui vohvelit, pullat, kahvit ym. herkut.

Ihmisiä oli liikenteessä paljon, eikä kärryjen kanssa viitsinyt änkeä pahimpien tungosten keskelle, joten kirppispöytien koluaminen jäi aika vähäiseksi. Yhden kivan Miina ja Manu- kuvakirjan kuitenkin tytölle löysin.

Tälläiset tapahtumat ovat kyllä ihan superkivoja kun ihmiset kokoontuvat yhteen ja  iloitsevat. Ensi viikon lauantaina on toinen kiva kierrätystapahtuma, Siivouspäivä. Oma viikonloppuni on vain niin täyteen buukattu, että taitaa harmillisesti jäädä se tapahtuma välistä.


torstai 15. toukokuuta 2014

Käsi joka ei toipunut raskaudesta

Kun aloittelin blogin pitämistä oli ajatuksena, että tänne tulisi paljon myös käsityöjuttuja. Olin hurahtanut varsinkin neulomiseen ja virkkaamiseen. Ajatuksia tulevista töistä oli paljon ja näin mielessäni oman tulevan kehitykseni, ja sen kuinka näistä oli kasvamassa minulle hyvin rakas harrastus. Ihastelin käsityömalleja, lankoja, koukkuja ja puikkoja. Suunnittelin mitä kaikkea voisinkaan tehdä. Olin todella innoissani. Kunnes sitten tekemiselle tuli stoppi.


Kun raskauteni oli hieman yli puolenvälin, aloin kärsiä kovista liitoskivuista. Kävely oli hankalaa kipujen vuoksi, ja jouduinkin jäämään sairaslomalle todella aikaisin. Alkuun aika menikin sohvalla istuen ja käsitöitä tehden. Vähitellen alkoi puikkojen heiluttelu kuitenkin tuntumaan ikävältä, sillä sormeni alkoivat puutumaan ja ranteeni särkemään. Käsityöt joutuivat siis jäämään tauolle. Voin kertoa, että elo kotona oli melko tylsää niihin aikoihin.
Kipu levisi lopulta molempiin käsiin ja öisin kädet puutuivat aivan tunnottomiksi. Lääkärissä lohduteltiin, että kyllä se sitten helpottaa kun vauva syntyy ja hormonit ym. tasoittuu. 

No, vauva syntyi ja vasen käsi palautuikin pikkuhiljaa. Oikea ranne sen sijaan on edelleen tänä päivänä siinä kunnossa, että neulomaan tai virkkaamaan ei ole mitään asiaa.Todennäköisesti käteen siis tuli raskausaikana jännetulehtus ja turvotuksesta johtunut hermopinne. Kipu kädessä on kroonistunut ja käsi on jäänyt jotenkin heikoksi ja rasittuu pienestäkin väärästä liikkeestä.


Apua ei ole löytynyt kortisonipiikistä, tulehduskipulääkkeistä eikä fysioterapiasta. Halu päästä tekemään käsitöitä on edelleen kova. Ja harmittaa ja surettaa ihan pirusti. Välillä tekisi mieli tunkea kaikki langat ja puikot roskikseen ja unohtaa, että edes koskaan olen mitään tehnyt. Mutta sitten taas mietin, että jos kuitenkin vielä joskus. No se jää nähtäväksi.
Neulomis- ja virkkaamisjutut ovat siis jääneet hyvin vähälle, eikä niitä todennäköisesti ole ihan heti tulossakaan, valitettavasti. Sinä päivänä kun niitä tänne ilmestyy (toivon mukaan vielä joskus), niin ruudun tältä puolelta löytyy hyvin iloinen ihminen!



Jos jollain tätä lukevalla sattuu nyt olemaan vinkki vitonen takataskussa kipeän käteni suhteen, niin kuulisin siitä mielelläni! 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Henkiin herättelyä

Sain eilen blogin Facebook-sivulle kommentin, jossa todettiin tämän olevan kuollut blogi. Ja se on hyvin pitkälle totta! Ei nyt sentään ihan kuollut vielä, mutta toinen jalka haudassa ja toinen sen reunalla. Olenkin miettinyt paljon, että lopetanko koko blogin pitämisen. Kuitenkin välillä (aika usein) tulee fiilis, että tästä ja tästä ja tästä haluaisin tehdä postauksen. Kirjoittaminen on kuitenkin kivaa ja itselleni rentouttavaa. Ja juttuahan riittäisi vaikka kuinka ja paljon! Aika vain tuntuu olevan välillä hieman kortilla. Tai oikeastaan aikaa on, mutta ei koneella istuskeluun, ainakaan rauhassa. Pikkuneiti on välittömästi tulossa myös näpyttelemään ja katselemaan, että mitä mielenkiintoista se äiti nyt puuhaa. Mutta ehkäpä nyt kun innostus kirjoittamiseen tuntuu taas nousevan, niin blogillekkin löytyy paikkansa niistä hetkistä kun tyttö nukkuu.


En siis taidakkaan olla vielä valmis kuoppaamaan Onnenjyviä ja Unelmia, vaan päätin nyt ryhdistäytyä ja herätellä blogia uudestaan henkiin. Kiitos siis tälle tuntemattomalle henkilölle joka antoi potkun persauksiin. Kirjoituskärpänen taisi juuri puraista minua ja se tuntuu hyvältä!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Elämäntaparemontin pyörteissä ja kuulumisia

Niin se on vain tämä blogi taas viettänyt hiljaiseloa. Alkuvuosi on mennyt elämäntaparemontin merkeissä. Jo ennen joulua päätin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja vielä hommaan sellaisen kropan jossa olen tyytyväinen. Yrityksiä on ollut ennenkin, mutta aina se on johonkin kaatunut. Nyt kuitenkin motivaatio on huikean korkealla ja tiedän onnistuvani. Enää ei tästä nuorru ja itsestä huolehtiminen on entistä tärkeämpää. Toki haluan näyttää hyvältä, mutta kyllä niitä ylipainon tuomia terveysriskejäkin on hyvä miettiä. Sen lisäksi haluan olla tytölleni hyvänä esimerkkinä.
Otin dieettiin pienen varaslähdön ja aloitin jo heti joulun jälkeen 27.12. (alunperin piti aloittaa 1.1.). Pääsin todella hyvään vauhtiin, mutta kuitenkin ostin vielä itselleni Fitfarmin Superdieetti nettivalmennuksen. Valmennus kestää kuusi viikkoa ja nyt siis menossa viimeinen viikko. Olen ollut todella tyytyväinen vaikka dieetti on tiukka. Olen ylpeä itsestäni, sillä ainoa repsahdukseni on ollut yksi punainen tomaatti! 
Aloituspainon otin vasta kun olin viikon laihistellut, sillä halusin, että pahimmat nesteet poistuvat ensin. Kiloja aloituspainon jälkeen on nyt karissut viisi ja senttejä on lähtenyt lantiosta 11 ja vyötäröltä 10. Suunta on siis oikea. Tavoite on saada kaikki ylimääräiset kilot kesään mennessä pois.


Kuva :weheartit

Kovasti olen ikävöinyt tämän blogin pariin, mutta aika on vain ollut kortilla (ja ajatukset dieetissä). Pikkuneiti viettää 1-vuotissynttäreitä puolentoista viikon päästä. Menoa, meininkiä ja vahtimista päivissä riittää! Joka paikkaa pitää päästä ja kaikki pitää tutkia. Kävely onnistuu vain kävelykärryn kanssa, mutta muuten hän nousee seisomaan kaikkea vasten ja seisoo myös hienosti ilman tukea. Tyttö on myös kova kiipeilemään, ja juuri muutama päivä sitten oppi kuinka sohvalle pääsee. Alastulo ei kuitenkaan vielä onnistu, joten lähellä on oltava koko ajan.

Puhetta myös harjoitellaan kovasti. Miehen kanssa pystymme ymmärtämään sanavarastosta ainakin jo lampun, ankan, repun ja vaipan. Myös sanoja peppupesu ja kävelykärryt hän yrittää kovasti toistaa. Arvata saattaa, että ei vielä oikein onnistu. Tällä hetkellä myös opetellaan kovasti mitä mikäkin sanoo. Sujuvasti neiti tietää ainakin mitä sanoo apina, kana, kissa, koira, lehmä, possu, lammas, kello ja auto.

Kirjat ovat myös kova juttu. Niitä luetaan joko niin, että hän osoittaa asioita kuvista ja niitä pitää hänelle nimetä (saman sivun asiat voidaan käydä läpi mooonta kertaa: auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...jne..) Tai sitten niitä luetaan niin, että aikuinen kysyy missä auto, missä aurinko jne. ja hän sitten sormella osoittaa. Välillä pitää myös laulaa! Erään tietyn kirjan auringolle pitää aina laulaa " Aurinko, aurinko, korkella taivahalla loistaa jo" ja toisen kirjan tähdelle pitää laulaa Tuiki tuiki tähtönen. Peppi pitkätossu- kirjalle pitää laulaa koko Peppi-laulu!

Aivan ihana on tuo vuoden ikäinen. Juuri yksi ilta sanoin miehelle, että kuinka joku voi olla joka päivä ihanampi ja ihanampi, vaikka hän on joka päivä maailman ihanin.