torstai 12. joulukuuta 2013

Vauvan kanssa lennolla

Kuva: ThomasCook

Viikon etelänlomamme oli Tjäreborgin valmismatka Gran Canarialle, Arguineguinin kalastajakaupunkiin. Lentoyhtiönä meillä oli Thomas Cook Airlines, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vaikka emme ottaneet meille aikuisille ateroita, sai pikkuneiti molempiin suuntiin pienen pussukan, josta löytyi banaani, hedelmäsosepurkki ja lihasosepurkki. Mennessä siellä oli myös rasia rusinoita ja tullessa Smarties-karkkeja. Ne jäivät kuitenkin vielä syömättä.
Matkat olivat itselleni yksi suurimpia jännityksen aiheita. Lennon pituus suuntaansa oli n. 6 tuntia, ja Las Palmasin kentältä oli vielä kolmen vartin bussimatka hotellille. Matkat sujuivat kuitenkin molempiin suuntiin onneksi ilman isompia ongelmia. Tuo lentoaika tuntui kuitenkin itselleni, liikkumista opettelevan yhdeksänkuisen vauvan kanssa, jolla ei ole omaa istumapaikkaa, aika maksimaaliselta. Olisiko hermo kestänyt pidempään...en tiedä (no kai sitä pakon edessä olisi kestänyt, mutta molempiin suuntiin olin hyvin hyvin onnellinen kun laskeutuminen viimein alkoi). Ja olisiko vauvan hermo kestänyt enää kauaa...en usko!

Lennoille helpotusta jonkin verran toi baby basket. Meidän konetyyppiin sellainen oli mahdollista saada eturivin paikoille. Ja juuri tätä koppaa varten olimmekin varanneet nämä paikat etukäteen molempiin suuntiin. Vauvan koppa kiinnitettiin tukevasti penkkien edessä olevaan seinään nousun jälkeen, ja se haettiin pois ennen laskeutumista (nousuissa ja laskuissa vauva oli lisävyöllä kiinni minun turvavyössäni). Turbulenssin aikaan korissa ei saa matkustaa, mutta meillä oli onneksi hyvin tasaiset lennot.


Menolento lähti klo 16.25, joten neiti kävi sopivasti yöunille yläilmoissa. Hieman ennen kuin pääsimme lähtemään hän nukahti kuitenkin syliini vielä viimeisille pikkupäikkäreille. Myöhemmin hän nukkui tyytyväisenä kopassaan vielä kolmen tunnin verran. Oli ihanaa saada välillä omat kädet vapaiksi. Aikamoista hyppimistä, pomppimista, vääntelyä ja kääntelyä alkaa olla tuon ikäisellä sylissä. Liikkumaan olisi pitänyt päästä, mutta eihän koneessa ole tilaa, joten jumppaaminen tapahtui äidin ja isin sylissä. 
Perille päästyämme sai tyttö kehuja kanssamatkustajilta siitä kuinka reipas pikkumatkustaja hän oli ollut! Ainoat pienet itkut tuli koneen laskeutuessa hieman pomppuisasti Gran Canarian saarelle.

Paluulento lähti Las Palmasista klo 6.45, joten herätys oli meillä klo 3.00, keskellä yötä siis. Reippaasti jaksoi tyttö aikaisesta heräämisestä huolimatta. Pientä kiukkua oli välillä, mutta ei mitään suurempaa. Jälleen hän nukahti syliini ennen kuin kone oli edes ilmassa, joten nousut molempiin suuntiin meni nukkuessa. Vauvan kopassa hän vietti paluulennolla vähemmän aikaa, eikä suostunut sinne nukahtamaan, vaan nukkui ainoastaan sylissä. Lähellä istuneet matkustajat hän hurmasi jälleen hymyillä ja vilkutuksilla.

Lennoilla oli hoitorepussa mukana varavaatteet, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pyyhe, kerttishoitoalusta, tuttipulloja, tutteja, pari riepua, pari lelua, maitoa ja soseita (alle 2-vuotiaalle saa viedä lentokoneeseen maitoa ja soseita sen verran ettei pääse nälkä yllättämään. Meillä oli mukana varuiksi vähän enemmänkin, mutta ei turvatarkastuksessa epäilty määrää yhtään.), pieni perusvoidetuubi, varuiksi puuduttavia korvatippoja (ei sattunut nousuissa eikä laskuissa, joten nämä jäivät avaamatta) ja Ruskovillan unipussi.

Lennot menivät siis kaiken kaikkiaan oikein hyvin. Vaipanvaihto koneessa tosin ei ollut kovin miellyttävää puuhaa tilojen ahtauden vuoksi, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
Lentokentillä ja siirtymissä tyttö kulki kätevästi Tula-kantorepussa, joka jälleen kerran osoitti olevansa hintansa väärti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti