perjantai 27. joulukuuta 2013

Kuvakollaasi: Punainen

Näin joulunaikaan kuvakollaasin väriksi valikoitui punainen.


Parhaimmillaan punainen on todella upea ja kaunis väri joka suorastaan vangitsee katseen. Pidänkin sitä melko rohkeana ja räiskyvänä värinä ja ehkä siksi sitä tulee itsellä kuitenkin käytettyä aika vähän. Pikkuneidillä kuitenkin on jonkin verran punaisia vaatteita, ja ne ovatkin olleet oikein kivoja tähän aikaan vuodesta. Omalla kohdallani punainen esiintyy (jos esiintyy) lähinnä asusteissa ja kotona pieninä yksityiskohtina. 
Punainen yhdistyy minulla, ja varmasti monilla muillakin, vahvasti jouluun, joten varsinkin keväällä ja kesällä jää tämän värin käyttö vieläkin vähemmälle. 

Tässä muutamia poimintoja mitä punaisesta väristä kerrotaan muualla:

Punaiseen on liitetty niin elämä ja rakkaus, kuin kuolemakin.

Lähes kaikki länsimaiset värianalyytikot ovat yksimielisiä siitä, että punainen edustaa rohkeutta, vahvuutta, päättäväisyyttä ja intohimoa, ja sen tummemmat sävyt rohkeuden lisäksi uhrautumista.

Punaista käytetään yleensä yhteyksissä, joissa halutaan herättää huomiota.

Punainen väri tarkoittaa usein varoitusta ja kieltoa esim. liikennevaloissa ja kielto- ja varoitusmerkeissä.

Länsimaisessa symboliikassa punainen on myös synnin väri.

Kiinassa, Intiassa ja Japanissa punainen on ilon väri, ja esim. häämekot ovat punaisia.

Huoneissa punaisen värin sanotaan vaikuttavan ajantajuun - se katoaa. Siksi punaista väriä on käytetty usein mm. kasinoissa ja ravintoloissa.

Lähteet: Wikipedia ja Coloria

Aikaisemmat kuvakollaasit:
Keltainen
Musta



maanantai 16. joulukuuta 2013

Pipareita

Vaikka viime vuonna totesin, että piparkakkutaikinan tekeminen on, vastoin ennakkoluuloani, todella helppoa, niin tänä vuonna tämä herkkutaikina tuli tähän kotiin kaupan pakastealtaasta. Piparit ovat kyllä tehneet kauppansa niin hyvin, että katsotaan jos vaikka vielä tekisin pienen taikinan itse. Ei kai sovi, että piparipurkki ammottaa jouluna tyhjyyttään.




Pinterestistä löytyi aivan mielettömän suloinen idea minipiparitaloista, jotka voi laittaa vaikka glögi- tai kaakaokupin reunalle. Pienet talot on helppo koota, mutta osien leikkeleminen taikinasta oli mielestäni sen verran rasittavaa puuhaa, että taloja tuli vain muutama ja loput piparit painelin perinteisillä muoteilla.


Piirsin pienet talokaavat itse, ja niin kuin kuvista voi todeta, niin ei mennyt niin kuin Strömsössä. Päätypala on vääränmuotoinen, jättäen kolon päätyyn. No, ainakin talossa ilma kiertää hyvin!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulutunnelma

Joulu onkin jo reilun viikon päästä! Joulutunnelma ei ihan vielä ole täysillä tänne iskenyt, johtuen varmasti tuosta lomasta etelässä. Ensimmäinen joulukuun viikko meni palmujen alla ja toinenkin vielä reissuhuumassa.
Kyllähän se joulun tulo näkyi Kanariallakin pieninä annoksina. Talojen pihoilla ja parvekkeilla näkyi jouluvaloja ja kimaltelevaa havuköynnöstä, palmujen keskellä saattoi pilkottaa joulukuusi ja suuri hitti oli selkeästi muovinen joulupukki joka kiipeää tikapuita pitkin asuntoihin, milloin parvekkeelta, milloin ikkunasta. Kuitenkin auringon porottaessa  ja kukkien kukkiessa, ei niistä koristeista vain irtoa sitä jouluntaikaa.




Toki se voi olla, että sen fiiliksen luo se mihin on tottunut. Jos on aina viettänyt joulun lämpimässä, niin ehkä se on silloin juuri se juttu. Omalla kohdallani paras tunnelma jouluun syntyy mauista, tuoksuista, lumesta, pimeistä illoista, joulumusiikista, valoista ja koristeista. Tykkäänkin aiheuttaa itselleni ns. jouluähkyn. Joulu kun tosiaan on vain kerran vuodessa, niin haluan nauttia siitä mahdollisimman paljon. Tammikuussa ei kuitenkaan kiinnosta enää mikään tähän juhlaan liittyvä. 
Mistä muilla syntyy joulutunnelma?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Etelän auringon alla



Tämän matkan tarkoitus oli ennen kaikkea päästä hetkeksi valoon ja lämpöön rentoutumaan. Halusimme päästä kaikessa mahdollisimman helpolla, eikä tarkoituksena ollut hakea lisäjännitystä elämään. Olemme aina aikaisemmin matkustaneet miehen kanssa omatoimimatkoilla, mutta nyt tuntui parhaalta vaihtoehdolta ottaa pakettimatka. Matkatoimistoksi valikoitui Tjäreborg ja kohteeksi Arguineguin Gran Canarialla. Siellä hotellimme oli Tjäreborgin oma perhehotelli Sunwing Arguineguin. Luulen, että paljon paremmin ei olisi voinut valinta osua oikeaan. Ilmat hellivät meitä, hotellilta löytyi kaikki tarpeelliset palvelut, ympäristö oli siisti ja sympaattinen, ihmiset olivat iloisia, ruoka oli hyvää ja uima-altaassa mahtui hyvin pulikoida (uitua tulikin joka päivä!)


Meillä oli varattuna bambino-paketti, joten hotellihuoneessa oli valmiiksi odottamassa vauvansänky, syöttötuoli ja matkarattaat. Kaikki olivat todella siistejä ja hyvässä kunnossa. Otimme kotoa myös omat matkarattaat mukaan, sillä emme tienneet millaiset hotellilla oli odottamassa. Talon rattaat olivat kuitenkin Chicco Lite Way- kärryt, jotka osottautuivat niin hyviksi, että emme edes purkaneet omia paketista koko viikon aikana. 


Perhehotelli kun oli kyseessä, oli siellä huomioitu niin isot kuin pienetkin lapset hyvin. Syöttötuoleja oli aina hyvin saatavilla ja lapsille oli kaksi erillistä uima-allasta, pienempi vauva-allas (harmi vain, että siellä välillä oli aika hurjissa leikeissä isompiakin lapsia) ja reilun kokoinen lastenallas. Hotellilla oli myös Miniland, josta löytyi ulkoleikki tilaa ja iso hiekkalaatikko leluineen. Minilandissa oli myös sisätilat leluineen ja tv-nurkkauksineen.

Meidän pikkuneiti kävi pariin kertaan uimassa vauva-altaassa. Alkuun hän oli selvästi kovin jännittynyt, mutta pian alkoi kädet loiskimaan vettä. Vauvoilla täytyi olla uimavaippa, ja olimmekin ostaneet niitä jo suomesta paketillisen mukaan.
Hiekkaleikit olivat selvästi neidin mieleen. Siellä olikin hyvin tilaa konttailla ympäriinsä. Hiekkakakut piti toki heti huitoa rikki.


Suurimman osan tytön ruoista otimme mukaan suomesta. En halunnut reissussa stressata siitä löytyykö sopivaa sapuskaa, eikä lomalla hirveästi kokkailupuuhat kiinnosta, vaikka meillä olikin huoneessa ihan täysvarusteltu keittiö. Ja onneksi tosiaan oli ne ruoat mukana. Valikoima oli suppea ja sanakirjan kanssahan niitä purkkeja olisi sitten saanut siellä tutkia (tytöllä atopian takia muutama ruoka-aine nyt pois ruokavaliosta kokonaan). Paikallista hedelmäsosetta tuli ostettua ja se maistuikin hyvin. Kerran maistettiin lihasosetta, mutta  vaikka neiti ei mikään nirso olekkaan, se syljettiin heti ulos.

Päiväunille tytön oli vaikeampi reissussa asettua, ja ne hoituivatkin usein kärryissä silloin kun sattui nukuttamaan. Yörytmi pysyi hyvänä ja hän nukkuikin lähes joka yö n. klo 19-07.
Huoneemme sijaitsi seitsemännessä kerroksessa ja parvekkeelta avautui maisema merelle. Iltaisin tytön mentyä nukkumaan, me istuimmekin miehen kanssa parvekkeella syöden iltapalaa ja jutellen. 


Reissusta jäi lämpöiset muistot ja voin hyvin kuvitella palaavani tuonne uudestaan!

torstai 12. joulukuuta 2013

Vauvan kanssa lennolla

Kuva: ThomasCook

Viikon etelänlomamme oli Tjäreborgin valmismatka Gran Canarialle, Arguineguinin kalastajakaupunkiin. Lentoyhtiönä meillä oli Thomas Cook Airlines, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vaikka emme ottaneet meille aikuisille ateroita, sai pikkuneiti molempiin suuntiin pienen pussukan, josta löytyi banaani, hedelmäsosepurkki ja lihasosepurkki. Mennessä siellä oli myös rasia rusinoita ja tullessa Smarties-karkkeja. Ne jäivät kuitenkin vielä syömättä.
Matkat olivat itselleni yksi suurimpia jännityksen aiheita. Lennon pituus suuntaansa oli n. 6 tuntia, ja Las Palmasin kentältä oli vielä kolmen vartin bussimatka hotellille. Matkat sujuivat kuitenkin molempiin suuntiin onneksi ilman isompia ongelmia. Tuo lentoaika tuntui kuitenkin itselleni, liikkumista opettelevan yhdeksänkuisen vauvan kanssa, jolla ei ole omaa istumapaikkaa, aika maksimaaliselta. Olisiko hermo kestänyt pidempään...en tiedä (no kai sitä pakon edessä olisi kestänyt, mutta molempiin suuntiin olin hyvin hyvin onnellinen kun laskeutuminen viimein alkoi). Ja olisiko vauvan hermo kestänyt enää kauaa...en usko!

Lennoille helpotusta jonkin verran toi baby basket. Meidän konetyyppiin sellainen oli mahdollista saada eturivin paikoille. Ja juuri tätä koppaa varten olimmekin varanneet nämä paikat etukäteen molempiin suuntiin. Vauvan koppa kiinnitettiin tukevasti penkkien edessä olevaan seinään nousun jälkeen, ja se haettiin pois ennen laskeutumista (nousuissa ja laskuissa vauva oli lisävyöllä kiinni minun turvavyössäni). Turbulenssin aikaan korissa ei saa matkustaa, mutta meillä oli onneksi hyvin tasaiset lennot.


Menolento lähti klo 16.25, joten neiti kävi sopivasti yöunille yläilmoissa. Hieman ennen kuin pääsimme lähtemään hän nukahti kuitenkin syliini vielä viimeisille pikkupäikkäreille. Myöhemmin hän nukkui tyytyväisenä kopassaan vielä kolmen tunnin verran. Oli ihanaa saada välillä omat kädet vapaiksi. Aikamoista hyppimistä, pomppimista, vääntelyä ja kääntelyä alkaa olla tuon ikäisellä sylissä. Liikkumaan olisi pitänyt päästä, mutta eihän koneessa ole tilaa, joten jumppaaminen tapahtui äidin ja isin sylissä. 
Perille päästyämme sai tyttö kehuja kanssamatkustajilta siitä kuinka reipas pikkumatkustaja hän oli ollut! Ainoat pienet itkut tuli koneen laskeutuessa hieman pomppuisasti Gran Canarian saarelle.

Paluulento lähti Las Palmasista klo 6.45, joten herätys oli meillä klo 3.00, keskellä yötä siis. Reippaasti jaksoi tyttö aikaisesta heräämisestä huolimatta. Pientä kiukkua oli välillä, mutta ei mitään suurempaa. Jälleen hän nukahti syliini ennen kuin kone oli edes ilmassa, joten nousut molempiin suuntiin meni nukkuessa. Vauvan kopassa hän vietti paluulennolla vähemmän aikaa, eikä suostunut sinne nukahtamaan, vaan nukkui ainoastaan sylissä. Lähellä istuneet matkustajat hän hurmasi jälleen hymyillä ja vilkutuksilla.

Lennoilla oli hoitorepussa mukana varavaatteet, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pyyhe, kerttishoitoalusta, tuttipulloja, tutteja, pari riepua, pari lelua, maitoa ja soseita (alle 2-vuotiaalle saa viedä lentokoneeseen maitoa ja soseita sen verran ettei pääse nälkä yllättämään. Meillä oli mukana varuiksi vähän enemmänkin, mutta ei turvatarkastuksessa epäilty määrää yhtään.), pieni perusvoidetuubi, varuiksi puuduttavia korvatippoja (ei sattunut nousuissa eikä laskuissa, joten nämä jäivät avaamatta) ja Ruskovillan unipussi.

Lennot menivät siis kaiken kaikkiaan oikein hyvin. Vaipanvaihto koneessa tosin ei ollut kovin miellyttävää puuhaa tilojen ahtauden vuoksi, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
Lentokentillä ja siirtymissä tyttö kulki kätevästi Tula-kantorepussa, joka jälleen kerran osoitti olevansa hintansa väärti.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Yli marraskuusta


Niin kuin jo aiemmin mainitsinkin, niin marraskuu on minulle pahinta aikaa vuodessa. Sen synkkyys saa vajoamaan jonnekkin väsyneeseen usvaan. Tämän voi myös huomata siitä, että blogi vietti hiljaiseloa lähes koko tuon pimeän kuukauden, vain muutama postaus irtosi. Ei vain jaksanut kirjoittaa. Iltaisin tytön mentyä nukkumaan oli niin paljon helpompi vajota koomaan sohvan nurkkaan. Myös toisten blogien seuraaminen jäi hyvin vähälle. 

Toinen syy kirjoittelun vähyydelle on se, että kun neiti oppi lokakuun lopussa konttaamaan, on hänessä monin verroin enemmän vahtimista kuin aiemmin. Miten hän keksiikin kaikki kielletyt paikat?! Siinä missä ennen tyttö saattoi jokellella leikkimatolla vieressäni hetken aikaa omissa oloissaan, niin nyt hän painelee hirveällä vauhdilla paikasta toiseen, ja äiti kipittää perässä. Nyt saisi olla ne silmät selässäkin! Ihan ei pikkuneidillä vielä älli ja ajatus kulje vauhdissa mukana. 
Päikkärit hän nukkuu partsilla n. 1,5 tuntia kerralla. Sillä välin kerkeää sopivasti hieman siivota sekä juoda kupin kahvia, Emmerdalea Maikkarin Katsomosta katsellen...tai vain juoda kahvia ja katsoa useamman jakson tuon englantilaisen pikkukylän draamaa.


Nyt kuitenkin, ihanaa, tuo väsymyksen verho on väistynyt. Patterit kävimme lataamassa etelän lämmössä, ja elämä on muutenkin jokusen viikon hieman löysempää miehen ollessa kotona pitäen oman osuutensa vanhempainvapaista. Ja tietysti joulu alkaa olla täällä! Ja se jos mikä on ehdottomasti yksi lempi ajankohdistani. Rrrrrakastan joulua.
Mutta reissusta, isyysvapaista ja tietysti joulusta lisää omissa postauksissaan!