keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Peitto, unipussi vai yöpuku

...Kas siinä vasta pulma.


Ensimmäiset pari kuukautta vauvamme nukkui kapaloituna. Kapalossa pieni vastasyntynyt tuntee usein olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi, se muistuttaa vauvaa kohdusta. Kapalo myös vähentää moron-refleksiä, eikä vauva turhaan herää siihen. Meidän neidillä ainakin oli tuo säpsähdysrefleksi elämän alkutaipaleilla hyvin voimakas. Ensin kapaloimme tytön ihan vain peittoon, mutta heti hänen saavutettuaan vaaditut 3,2 kg otimme käyttöön Swaddleme-tarrakapalon. Itse en muuten koskaan oppinut kunnolla tuota peittoon kapaloimista, vaan peitto jäi aina liian löysälle, jolloin vauvan kädet oli heti kapalon ulkopuolella. Kätilöopistollakin kätilömme sanoi, ettei voi tarpeeksi painottaa, että kapalon tulee olla tiukka, jotta ajaa asiansa. Mies oppi meillä paremmin tuon peittoon kapaloimisen. Omissa käsissäni tarrakapalo toimi todella hyvin. Se oli helppo pukea ja tarrat pysyivät hyvin kiinni. Tarrat sai myös tarpeeksi tiukalle, mutta kuitenkin niin, että vauvan oli hyvä olla.
Koska kapalossa on lämmin nukkua, ei sinne alle kannata pukea liikaa vaatetta. Meillä kapalon alla oli vaippa ja pehmeästä puuvillasta tehty pitkähihainen body. Vastasyntynyt pikkuisemme nukkui tällä asulla kapalossa oikein hyvää unta.
Oliko kapalo sitten kutistunut pesuissa vai mistä johtui, mutta se alkoi tuntua jossain vaiheessa liian pieneltä, vaikka sen pitäisi olla 6,4 kiloon asti. En kuitenkaan tilannut uutta isompaa kokoa. Yöt olivat jo sen verran lämpimiä, että kapalo alkoi tuntua muutenkin kuumalta. Ja jotenkin tuntui, että kun vauvakin kasvoi, niin oli kivempi antaa hänen olla vapaammin. Mietin ensin saako vauva nukuttua jos kädet huitoo vielä kovasti, mutta hyvinhän se meni. Peittoa emme tosin heti laittaneet päälle, sillä meillä oli makuuhuoneessa yllättävän lämmin yöllä. Pitkähihainen yöpuku oli neidille oikein riittävä. Kesä mentiinkin sitten pelkällä yökkärillä, mutta nyt kun syksy tekee tuloaan ja yöt ovat huomattavasti kylmenneet, niin tytöllä on aamuisin kovin viileät posket ja kylmät varpaat. Olen nyt laittanut yöksi pehmoiset ja lämpöiset sukat hänelle jalkaan, ja se onkin auttanut jonkin verran.


Pinnasängyssä tytöllä on äitiyspakkauksen mukana tullut vauvanpeitto. Kuitenkin kun peiton laittaa hänelle päälle tapahtuu jompikumpi seuraavista: A) hän joko aloittaa vimmatun potkimisen, kasvoillaan hyvin määrätietoinen ilme. Potkimista jatkuu niin kauan, kunnes peitto on varmasti kokonaan pois hänen päältään. Tai B) hän ottaa peiton reunasta kiinni, vetää peiton kasvoilleen, syö peittoa, kikattelee ja kihertelee. Eli peitto on meillä oikeastaan ihan yhtä tyhjän kanssa.


Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt unipussia. Jos kesä lämpimine ilmoineen ei olisi tullut väliin, niin olisimme todennäköisesti siirtyneet suoraan kapalosta unipussiin. Kesäloman Ikea-reissulta ostin Torva-unipussin kaappiin odottamaan käyttöä. Eilen illalla laitoinkin tytön body päällä unipussiin nukkumaan. Myöhemmin kun kävin häntä katsomassa, olivat posket hehkuvan punaiset ja kädet kuumat. Vaihdoin unipussin pois ja tilalle taas yöpuku ja lämpöiset sukat. Tuo Ikean unipussi oli siis ainakin aivan liia kuuma. Kävinkin sitten Ikean sivuilta lukemassa (olisi tietysti voinut lukea aiemminkin), että suositellaan käytettäväksi huoneessa, jossa lämpötila on 16-20 astetta. Ei meillä sentään ihan noin kylmä ole.
Unipusseja googlaillessa vastaani tullut Ruskovillan unipussi voisi olla hyvä. Hinta on vain aika suolainen siihen nähden, että en voi olla varma toimiiko se meillä.


Minkälaisia ratkaisuja teillä on? Löytyykö kokemuksia unipusseista?

2 kommenttia:

  1. Meillä nukuttiin jonkun aikaa ä-pakkauksen makuupussissa niin peittoa ei potkittu pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon voisikin olla ihan kokeilemisen arvoinen vaihtoehto :)! Tosin pieni epäilys on, että se saattaa olla liian lämmin...

      Poista