lauantai 31. elokuuta 2013

Facebook

Tälläinen pieni info muotoinen postaus tähän väliin.

Tein pari päivää sitten blogille omat Facebook-sivut! Jos tykkää käydä lukemassa kirjoituksiani, niin sitä kautta niitä on todella helppo seurata. Sivut löytyvät täältä https://www.facebook.com/onnenjyvia
Tervetuloa tykkäilemään :)

perjantai 30. elokuuta 2013

Rieskarullat

Jos kaipaa jotain pientä, hyvää ja helppoa syötävää, niin tässä olisi oiva vaihtoehto, nimittäin rieskarullat! Nämä maukkaat herkkupalat ovat myös todella helposti muunneltavissa oman makunsa mukaan. Niistä saa myös tehtyä kasvisversion jättämällä lihan pois. 

Näissä kuvissa olevissa rieskarullissa on täytteenä Valion Viola kolmen pippurin- tuorejuustoa, ruohosipulia ja ohuita salamisiivuja. Muita hyviä makuja voisi olla esim. ruohosipuli-tuorejuusto & kylmäsavulohi tai savuporo-tuorejuusto & kylmäsavuporon viipaleet. 

Jos rieska tuntuu kovin kuivalta, niin kostuta sitä ensin hieman vedellä. Levitä koko rieskalle paksuhko kerros tuorejuustoa. Ripottele pinnalle esim. ruohosipulia ja lopuksi peitä pinta salameilla tai muulla valitsemallasi täytteellä. Rullaa tiukalle rullalle ja kääri folioon. Anna rullien olla jääkaapissa muutama tunti tai mielellään yön yli. Leikkaa mieleisiä viipaleita ja nauti. Helppoa ja hyvää!

torstai 29. elokuuta 2013

Mammamaailman kuumat tunteet

Käyn usein erilaisilla keskustelupalstoilla lukemassa muiden kokemuksia mieltäni askarruttavista asioista. Monesti olenkin löytänyt hyviä näkökulmia milloin mihinkin. Esim. matkoja suunnitellessa on usein löytynyt paljon hyviä vinkkejä kohteesta ja ylipäänsä matkustamisesta, joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksikaan. Monessa asiassa pidän siitä, että asiat on hyvin suunniteltu ja toisten kokemukset usein auttavat suunnitelmien teossa. On kuitenkin yksi alue jossa väittelyä, syyllistämistä, paheksuntaa ym. löytyy aiheesta kuin aiheesta, foorumista riippumatta. Ja se alue on vauvat ja lapset. Äidit käyvät "keskustelua" tunteet kuumina, oli sitten kyse imetyksestä, velleistä ja puuroista,  maissinaksuista, uimavaipoista tai ihan vaikka lapsen kehityksestä. Auta armias  jos lapsi osaakin jotain liian vähän tai liian paljon, on liian laiha tai liian lihava, on tukkaa päässä liian vähän tai liikaa. Aiheesta päiväkoti ei kannata edes yrittää löytää keskustelua missä tunteet eivät olisi kuumenneet. Siellä kotiäidit ihmettelevät suureen ääneen, kuinka olivat taas kävelleet aamupäivällä päiväkodin ohi, ja miten lapsilla oli siellä pihalla asiat huonosti. Kukaan ei ollut vahtinut kiipeilytelineellä olevia lapsia, ja joku oli siellä jopa itkenytkin. Ja siihen vastaa töissä käyvä äiti, kuinka kotiäidit ovat vain laiskoja eivätkä ajattele lapsen tulevaisuutta. Kun eiväthän ne kotona olevat opi toimimaan ryhmässä ja jakamaan muiden kanssa, jonka vuoksi he syrjäytyvät jo heti peruskoulusta päästyään.  Tietämättä toisten elämästä sen enempää, voidaan herne vetää nenään ihan mistä vain.

Maissinaksut ja Tutteli herättävät paljon tunteita

Myös BabyBjörn rintareppu aiheuttaa paljon keskustelua
Toki löytyy myös paljon hyviä keskusteluja ja asiallisiakin kirjoittelijoita, mutta vähän turhan monella karkaa mopo käsistä kun voi anonyymina kertoa mielipiteitään. Siinä unohtuu helposti toisen kunnioitus. Suurin osa tuskin uskaltaisi avata suutaan, tai ainakaan sanoa kantaansa yhtä kärkkäästi ja toista mollaten, jos oltaisiin kasvotusten. Ehkä se on joillekkin viihdykettä käydä provosoimassa muita äitejä. Ja ehkä näissä keskusteluissa provosoidutaan herkemmin milloin minkäkin hormonien myllertäessä. Ja toisaalta kunhan näitä keskusteluketjuja ei ota liian vakavasti, niin voi saada monet hyvät naurut päiväkahvin lomassa, eli kyllä niistä löytyy myös viihdearvoa. Omalla kohdallani kuitenkin etsiessäni tukea imetysasioihin, jouduin niitä koskevat keskustelut jättämään lukematta. Kyllä siinä mielensä pahoitti väkisinkin. Niin kauan kun ketjut saavat hymyn huulille, niin mikäs siinä.

Tässä yksi ihan mielenkiintoinen esimerkki syvältä internetin arkistoista...

Kysymys:
"Me ollaan aloittamassa vauvauintia ens viikolla ja tänään käytiin infossa. Vaippa asia jäi askarruttamaan mieltä. Uimaohjaaja sanoi että vaippaa saa käyttää jos haluaa mutta ei ole pakko. Suositteli sitä kuitenkin jos on epävarma vauvan suolen toiminnan säännöllisyydestä ??? Tuskin kukaan tämän ikäisestä vauvasta pystyy sanomaan milloin kakkaa ja milloin ei.
Mitä mieltä olette? Kannattaako hommata vaippa?"


Vastaus:
"Ei vauvat oo mitään altaaseen paskovia idiootteja. Huomaat kyllä, jos alkaa kakattaa! Ei uimavaippoja."

Omat mietteeni tästä:
"LOL"

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kantoreppupohdintaa

Tarkoituksena olisi ostaa kantoreppu vauvaa varten. Varsinkin tulevaa reissua ajatellen, se voisi olla todella tarpeellinen hankinta. Ja muutenkin, jos vain hyvä reppu löytyy, niin miksei siinä kanniskelisi lasta esim. kauppareisuilla tai lenkillä.
Tällä hetkellä kantovälineitä minulta löytyy kantoliina ja Babybjörn rintareppu. Liinan koen todella hankalaksi, eikä sitä tule sen vuoksi käytettyä. Babybjörn (joka muuten on joidenkin lähteiden mukaan suoraan kantovälineiden helvetistä) ei meillä käytössä toimi. Oma selkäni kipeytyy hyvin nopeasti, ja vauvakin tuntuu ahdistuvan siinä. Toiveissa olisikin sellainen reppu joka olisi ergonominen sekä minulle, että lapselle. Ja koska neitikin on jo puolivuotias, olisi toivottavaa, että reppu soveltuisi hyvin isomman vauvan ja ehkä taaperonkin kantamiseen.

Manduca kantoreppu
Monta iltaa reppujuttuja tutkittuani, olin jo aika varma, että voittajaksi on kivunnut Manduca. Ainoa syy miksi se kuitenkin oli vielä mietinnässä, ovat sen säädöt. Monia kokemuksia luettuani, yllättävän moni on pitänyt sitä haastavana säätää itselle sopivaksi. Ja jos mies kantaisi välillä, pitäisi säädöt aina laittaa uusiksi. No, kovasti silti on takaraivossa jyskyttänyt Manduca Manduca Manduca...

Tula kantoreppu

Viime yönä heräsin, enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Otin iPadin surffatakseni netissä siihen asti kunnes nukkumatti tulisi uudestaan vierailulle. Sattuman kautta törmäsin eräällä sivulla Tula kantoreppuun . Reppu vaikutti heti aivan täydelliseltä! Ja ilokseni löysin myös pari Manduca vs. Tula arvosteluakin. Kovin vaikuttaa kehutulta kantorepulta. Siispä nyt erittäin tarkassa harkinnassa: Tula vai Manduka? Vai onko kenties vielä joku muu? Kokemuksia ko. repuista otetaan mielellään vastaan!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vaippakakku


Pidimme tänään vauvakutsut esikoistaan odottavalle hyvälle ystävälleni. On ihanaa kun lähipiiriin saapuu parin kuukauden kuluttua taas uusi pieni ihminen. Lahjaksi annoimme hänelle vaippakakun. Vaippakakku on nimensä mukaisesti koottu vaipoista, ja siihen kiinnitetään pieniä lahjoja uudelle tulokkaalle. 


Tähän kakkuun meni yksi paketillinen (48kpl) Muumi-vaippoja. Ystäväni oli auttamassa kakun alulle, mutta koska hänelläkin on pieni vauva, oli meillä hieman haasteita saada kakku valmiiksi. Onneksi minulla oli illalla hyvin aikaa tehdä kakku loppuun, pikkuneidin mentyä nukkumaan.

Vaipat käärimme rullalle ja laitoimme kiinni pienellä maalarinteipin palalla. Kakun sisällä on vauvalle pieni peitto, jonka ympärille aloimme vaippoja kasata. Laitoimme vaipparullat kiinni toisiinsa narulla, joka sitten jäi sinisen nauhan alle piiloon. Lopuksi pikkulahjat kiinni kakkuun, ja kakku sellofaaniin. Loppujen lopuksi aika simppeli homma!


perjantai 23. elokuuta 2013

6kk

Kuusi kuukautta sitten oli elämäämme juuri putkahtanut uusi ihminen, pieni prinsessa, joka teki meistä perheen. Ihmettelyä ja hämmennystä riitti. Kuinka joku niin pieni, oli niin täydellinen. Nyt tuo pieni ihme on jo puolivuotias, maailmaa hämmästelevä pallero.
On huimaa miten tässä ajassa on tapahtunut kehityksessä niin paljon. Ensimmäiset viikot menivät vastasyntyneen omassa maailmassa, nukkuen ja syöden. Sieltä pikkuhiljaa havahtuen, alkoi ympärillä oleva elämä kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Neiti alkoi hymyillä ja siitä vähitellen nauraa ääneen.
Vatsallaan makoilusta seurasi pään kannattelua, kääntymistä, ensin vatsalta selälle ja myöhemmin vielä selältä vatsalle, suorille käsille ylävartalon nostaminen, ja nyt liikkeelle lähdön harjoittelua. Lelujen tutkiminen on auttanut mm. käsien käytön opettelussa, ja nyt tavaroihin tartutaankin päättäväisesti, ja niitä siirrellään sujuvasti kädestä toiseen. Leluja on myös tutkittu hartaasti ja pitkään maistelemalla.
Suuhun on saatu myös oikeita erilaisia makuelämyksiä soseiden muodossa, ja nyt ruokaa meneekin jo ihan kokonaisia annoksia. Energian tarve on selvästi suuri, ja nälkä yllättääkin helposti. Eikä mikään ihme tuolla myllertämisellä!
Erilaisten äänien tekemistä on myös harjoiteltu ahkerasti. On öristy, kiljuttu ja kujerreltu. Nyt ääntä on alettu käyttämään oman tahdon ilmaisemiseen. Äitiä voi yrittää komentaa laittamaan pöperöä pöytään nopeammin, ja  ääntelemällä voi kertoa onko pöperö naminamia vaiko jotain ihan muuta. Tiettyä ääntä ja tapaa äännellä voi myös käyttää ilmaisemaan halua päästä syliin tai saada enemmän toimintaa. Ilosta ja riemusta pystyy kertomaan vaikka erilaisilla kiljahduksilla, kujerteluilla ja naurulla. Huumorintajukin on alkanut kehittymään, ja vauvasta onkin hauskaa huomata, että jokin mitä hän tekee, saa äidin ja isin nauramaan. Kurkkimiset, kutittelut ja pomputtaminen on myös oikein riemuisaa puuhaa.
Neiti on myös alkanut selvästi tunnistaa muitakin ihmisiä kuin vain vanhempansa. On mummia, muffaa, mummua, vaaria, kummitätejä ym. Vielä ensin heitä katsotaan tavatessa tarkkaan, mutta hyvin pian muistuu mieleen, että nuohan ovatkin tuttuja tyyppejä! Kissat ovat myös alkaneet kovasti kiinnostamaan, ja saavatkin herkästi hymyn tytön huulille. Ja voi miten kiva olisikaan vähän ottaa kiinni hännästä ja siitä ihanan pehmoisesta turkista.
Muuta kivaa mitä tämä puolivuotias tykkää tehdä on mm. kylvyssä polskiminen, kirjojen katselu, lorujen ja laulujen kuunteleminen, peilistä katselu, ryömimisharjoitukset peruuttaen ja ihan vain ihailun kohteena oleminen.
Leikkien lomassa ei aina päikkäreille huvittaisi mennä, mutta iltaisin tyttö menee mielellään iltapuuhien jälkeen omaan sänkyyn, ja nukkuukin tätä nykyä lähes joka yö n.10-11 tuntia yhtä soittoa.

Tämä on todella hauska ikä ja saa kyllä päivittäin nauraa vauvan ihanille jutuille ja hämmästellä hurjaa kehitysvauhtia!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Vaateinventaario

Rakastan lastenvaatteita! En ole mikään merkkitietoinen, vaan pääasia on, että vaate on lapsen päällä mukava ja näyttää kivalta. Toki tiedän, että jotkin merkit ovat laadukkaampia kuin toiset, ja lapsen kasvaessa on kestävyydelläkin enemmän merkitystä, varsinkin ulkovaatteissa.

Tyttömme syntyessä meillä oli todella paljon vaatteita hänelle valmiina. Olin ostellut vaatteita kaupasta ja kirpputoreilta, sekä saanut niitä aivan ilmaiseksi niin paljon kuin jaksoin mukanani kantaa. Ja tietysti pienen syntyessä saimme paljon vaatetta lahjaksi. Kaikkea oli moneksi seuraavaksi kuukaudeksi, ja jopa sen verran paljon, että osa on jäänyt lähes käyttämättä. Nyt kuitenkin kun vähitellen siirrymme kokoihin 68cm ja 74cm, niin ei niitä vaatteita enää olekkaan niin reilusti! Syksyn ja talven tulo tuo vielä lisähankintaa, kun tarvitsee haalaria, välivaatetta, pipoa, tumppua ja töppöstä.


Onneksi olen pariin kertaan päässyt kiertelemään kirppiksiä ja tehnyt ihan hyviä löytöjäkin.
Keväällä järjestettiin Herttoniemessä pihakirppis-tapahtuma, josta tarttui mukaan syyshaalari ja talvihaalari, molemmat lähes käyttämättömiä. Lisäksi sieltä löytyi pari söpöä mekkoa tälle kesälle, ja pari jotka jäivät vielä kaappiin odottamaan neidin kasvamista.
Kävin myös viime viikolla Vekarakirppiksellä, josta yleensä on löytynyt hyvin kaikkea. Nyt kuitenkin saalis jäi hieman pieneksi, mutta tyhjin käsin ei toki tarvinnut lähteä. Löysin loistavassa kunnossa olevan Reimatecin talvihaalarin, joka on taas seuraavaa kokoa, joten todennäköisesti alkuvuodesta juuri sopiva. Lisäksi löytyi yksi body, talvitöppöset ja pari isolieristä kesähattua tulevaa reissua silmällä pitäen.



Kesälomalla tein shoppailureissun keskustaan, ja kävin koluamassa alelaareja tehden hyviä löytöjä pikkuneidille. Niistä kuitenkin suurinosa oli tälle kesälle, joten syksyn ja talven tullen, ne ovat varmasti jo pakattu muiden pieneksi jääneiden vaatteiden joukkoon.

Kunhan inventaario pikkuisen vaatteista on valmis, täytyy lähteä tekemään taas vaateostoksia sen mukaan mitä puuttuu.
Pikku Huopalahteen on avattu uusi lastenvaatteiden-ja tarvikkeiden kirpputori, Pallokala Poks. Taidan joku päivä lähteä matkarattailla liikkeelle ja menen katsomaan, josko sieltä tekisi hyviä löytöjä. Taitaa pääkaupunkiseudulta löytyä myös muita käymisen arvoisia lastenvaatekirpputoreja. Täytyykin suunnitella kirpparikierrospäivä!

torstai 15. elokuuta 2013

Sataa sataa ropisee


 Minulla oli hyvin tiedossa, että tälle päivälle oli luvattu sadetta. Aamupäivällä kuitenkin katsoessani ikkunasta, oli ulkona mitä mainioin ilma. Aurinko paistoi, eikä taivaalla näkynyt montaakaan pilveä. Koska edellinen päivä oli mennyt sisällä sadetta pitäen, niin päätin lähteä reippaalle vaunulenkille. Vauva siis vaunuihin ja pihalle.
Ulos päästessämme näkyi jossain kauempana ikävän harmaita pilviä, mutta koska aurinko edelleen paistoi mukavasti, päätin olla välittämättä niistä. Lähdin tarpomaan tuttua lenkkiä ja mietin mielessäni kuinka hyvä oli, että pääsimme lähtemään ulos.
Puolessa välissä reittiä, kohdassa josta kotiin oli n. 4km, alkoi tihuttaa vettä. Tässä vaiheessa se tuntui vielä jopa mukavalta ja raikkaalta. Sade kuitenkin alkoi yltymään ja taivas harmaantui vain lisää. Laitoin vaunuihin sadesuojan ja hoitokassin vaunujen alle piiloon sateelta. Itselläni ei tietenkään ollut mitään sadevarusteita. Mutta tässä kohtaa ajattelin vain, että kyllä kesä kuivaa minkä kastelee!


Sade kuitenkin vain yltyi ja yltyi, kunnes oli kunnon kaatosadetta. Hölkkäilin vähän matkaa, mutta enhän tässä kunnossa pitkään jaksanut. Jäimme hetkeksi sillan alle, mutta koska taivas oli muuttunut niin tasaisen harmaaksi eikä sateelle näkynyt loppua, päätin, että jatkamme matkaa.

 Sadevesi kirveli silmiä ja maistui pahalta valuessa suuhun. Vaatteet ja hiukset olivat likomärät. Kun kotitalo vihdoin tuli näkyviin, olisi mieleni tehnyt hihkua ilosta, me selvisimme!


Kotona vauva sitteriin ja äiti lämpimään suihkuun. Suihkun päälle kuppi kuumaa cappuccinoa ja vauvalle maitoa. Ja kas, ulkonahan paistoi taas aurinko!
Tästä päivästä viisastuneena taidan pakata vaunuihin kertakäyttö sadeviitan, jonka voi hätävarana vetää päälle jos sade pääsee yllättämään. Onneksi mukana kulkee aina vaunujen sadesuoja, jonka ansiosta vauva pysyi täysin kuivana.


tiistai 13. elokuuta 2013

Rantakuntoon talveksi 2013


Tammikuussa kirjoittelin rantalomakuumeestani. Silloinhan en tietenkään voinut ison vatsani kanssa matkustaa minnekkään. Vauvan syntymän jäkeen matkakuume laantuikin pitkäksi aikaa, kunnes rupesi taas tässä loppukesästä pikkuhiljaa palailemaan. Nyt matkakuume on päässyt jo todella pahaksi, mutta onneksi näyttääkin siltä, että tällä kertaa matkalle myös päästään. Teimme nimittäin eilen matkasta varauksen, ihanaa!

Tammikuussa ajattelin, että syyskuun alku voisi olla hyvä aika matkustaa. Valitsimme matkamme kuitenkin hieman myöhemmälle, silloin kun täällä kotisuomessa on kaikista pimein aika. Lähdemme siis kylmää ja pimeää pakoon viikoksi Gran Canarialle, kalastajakylään nimeltä Arguineguin. Hotellissa on lämmitetty uima-allas, joten jos niin huonosti kävisi, että aurinkoa ei näkyisi, niin uimaan pääsee pulahtamaan joka tapauksessa. Todennäköisesti kuitenkin aurinkoakin on ja päivällä riittää hyvin lämpöä. Itsehän en mitään superhelteitä kaipaa, vaan vallan mainio sää olisi sellainen vähän päälle 20astetta ja aurinkoa.


Olisi kiva päästä edes jonkin sortin rantakuntoon matkaan mennessä. Viimeiset raskauskuukaudet sain kärsiä niin valtavista liitoskivuista, että liikkuminen jäi aivan minimiin. Kyllähän siinä kunto pääsee karisemaan ja kiloja kerääntymään. Onneksi suurin osa kiloista lähti ensimmäisen kuukauden aikana synnytyksen jälkeen. Kun saisi edes 10 kg pois ja hieman kiinteämmäksi paikkoja, niin kehtaisi ehkä uikkarin vetäistä päälle.

Jotta arki kuitenkin pysyisi miellyttävänä, eikä rantakunto-hanke veisi kaikkea energiaani, on suunnitelmani seuraavanlainen.
Lenkit: Useamman kerran viikossa pitkälle ja reippaalle vaunulenkille. Parina iltana viikossa hölkkälenkkejä vauvan jäädessä isin kanssa kotiin.
Lihaskunto: Vauva mukaan jumppaan mm. toimittamaan käsipainon virkaa. Kahvakuulan nostelua ja videolta Zumba flat abs-ohjelmaa.
Arkisyöminen: Monipuolista ja terveellistä ruokaa, säännölliset ruoka-ajat
Herkuttelu: Herkkuja kohtuudella max. 1x viikko

Katsotaan kuinka pitkälle pötkin näillä keinoilla!

lauantai 10. elokuuta 2013

Maidosta soseisiin


On ihanaa, että vauvan ruokavalio alkaa laajentua! Pikkuhiljaa on maidon ohelle tullut kiinteitä ruokia. Meillähän tyttö on ollut korvikemaidolla reilu kaksikuisesta asti. Sitä ennen mentiin osaimetyksellä. Lisämaitoa alettiin antamaan jo sairaalassa. Neitimme oli pienikokoinen syntyessään, ja näin ollen oma maitoni ei riittänyt pitämään verensokereita hyvissä lukemissa. Alkuun jouduimme herättelemään tytön syömään kahden tunnin välein ympäri vuorokauden. Oma maito ei koskaan noussut tarpeeksi, vaikka siihen kokeiltiin tiheiden imetysten lisäksi jopa akupunktiota. Nestettä join paljon ja yritin syödä monipuolisesti. Imetystä varten oli hankittuna imetysliivejä, liivinsuojia ja imetystyyny. Suunnitelma oli täysimettää ainakin neljäkuiseksi tai jopa puolivuotiaaksi. Toisin kävi, ja imetyspettymys oli valtava ja minun oli todella vaikea hyväksyä asiaa. Koin  epäonnistuneeni ja kroppani pettäneen minut. Asiaa ei auttanut, että internet oli pullollaan syyllistäviä keskusteluja siitä miten äiti ei vain ole yrittänyt tarpeeksi, koska imetys onnistuu kaikilta..Helppo se on niiden sanoa joilta se on onnistunut. Jälkeenpäin ajatellen suurin ongelma oli varmaan se valtava paine siitä, että lapsemme saa tarpeeksi ruokaa ja paino nousee tarpeeksi. Kun opin hyväksymään, että lapseni saa ruokansa vain kaupan hyllystä, niin sen mukana tuli helpotus. Tärkeintä kuitenkin on, että sekä äiti, että lapsi ovat tyytyväisiä. Äidin stressi ja huono mieli heijastuu pitkällä tähtäimellä kuitenkin lapseen. Tosin vieläkin joskus ostaessani Tuttelia kaupasta, pelkään jonkun tulevan kyseenalaistamaan lapsemme ruokailua. Onneksi kuitenkin meillä on oikein hyvin kasvava, terve ja iloinen tyttö.

Kun tuota pullorumbaa oli juhannuksena kestänyt sen neljä kuukautta, niin oli mukavaa, että pikkuhiljaa pystyi alkaa vaikuttamaan siihen mitä vauva syö. Tällä hetkellä tytön ollessa 5,5 kuukautta, on meillä maisteltu bataattia, porkkanaa, banaania, luumua, päärynää, kaurapuuroa, kanaa ja mustikkaa (tässä järjestyksessä). Alkuun maistelimme hyvin hyvin varovaisesti allergioiden pelossa (tytöllä minulta peritty atooppinen iho), mutta nykyään otetaan uusi maku mukaan noin 3-4 päivän välein. Mistään ei näillä näkymin ole allergiaa tullut.

Ruokalaput kuivumassa
Ensimmäiseksi soseeksi oli vaihtoehtona peruna tai bataatti. Bataatti valikoitui koska se on hieman makeampi kuin peruna, joten ajattelin sen maistuvan paremmin. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia! Kulmat kurtussa ja irvistellen neiti maisteli uutta makua suussaan. Koostumus aiheutti yökköreaktioita ja välillä ajattelinkin tytön oksentavan.
Porkkana olikin jo miellyttävämpi maku, ja yhdessä porkkanan kanssa, bataattikin maistui paremmin. Kolmantena vuorossa ollut banaani oli taas aivan erilaista, mutta selkeästi maistuvampaa. Banaanin vatsaa kovettavan vaikutuksen takia, otimme seuraavaksi mauksi luumun. Luumu olikin suurta herkkua! Tyttö imeskeli huuliaan ja oli selvästi ihastuneen hämillään tästä mausta.
Tähän mennessä kokeilluista mauista luumu on edelleen suosikki. Päärynä aiheutti parilla ensimmäisellä maistelukerralla kulmien kurtistelua ja pieniä puistatuksia, nykyään tämä mieto hedelmä on kuitenkin jo hyvin maistuvaa.
Tytön täyttäessä viisi kuukautta, otimme puuron mukaan kuvioihin. Ensipuuroksi valikoitui Muksun kaurapuurohiutaleet. Siitä on helppo tehdä pieniäkin annoksia, ja isona plussana, siitä tulee tarpeeksi sileää vauvamme makuun. Kaurapuuro sellaisenaan tai päärynän kanssa ei maistunut tytölle, mutta kun lisäsin joukkoon luumusosetta, niin johan alkoi maistua! Nykyisin tyttö syökin melko reilun annoksen luumu-kaurapuuroa sekä aamulla, että illalla. Kunhan ruoka alkaa maistua hieman karkeampana ja sitä alkaa mennä vielä suurempia annoksia, niin alan keittelemään puurot oikeista hiutaleista.
Kanan sekoitin ensimmäisellä kerralla bataattisoseeseen. Vastaanotto ei ollut kovin hyvä. Suu kääntyi irvistykseen ja vauva alkoi yökkimään. Seuraavan kerran lisäsin mukaan myös porkkanaa, ja sen jälkeen on tämäkin sose maistunut oikein hyvin.

Tähän mennessä olen tehnyt kaikki soseet itse, luumua lukuunottamatta. Jos suinkin mahdollista, niin valitsen vauvan ruokiin luomutuotteita. On mukava ajatus, että vauva syö mahdollisimman puhdasta ruokaa. Kasvikset ja hedelmät höyrytän kypsiksi, soseutan sauvasekottimella ja pakastan jääpalarasioissa pieniksi annospaloiksi. Kypsäksi keitetyn ja soseutetun kanan pakastin myös jääpalarasioissa annospaloiksi. Annospalat siirrän pakasterasiohin ja päälle lappu jossa lukee mitä rasiassa on ja milloin pakastettu. On helppoa ottaa pakkasesta esim. yksi kuutio bataattia, yksi porkkanaa ja yksi kanaa. Pienet kuutiot sulavat nopeasti mikrossa tai vesihauteessa. Ennen tarjoilua olen korvikkeella tehnyt soseesta sopivan paksuista.

Mustikkasose menossa pakkaseen

Sulamassa yksi kuutio mustikkaa ja kaksi kuutiota päärynää. Kyllä oli herkkua!

Ostin Facebookin kautta käytettynä Vauvan ja taaperon keittokirjan. Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä lasten ruokailuun, sekä kivoja ja helppoja ohjeita.

Minusta tuntuu, että kiinteisiin ruokiin siirtyminen tuo pikkuhiljaa päiviin ihan uudenlaista rytmiä. Ruokailut ovat myös kivoja yhteisiä hetkiä. Meidän tyttö ainakin tykkää jutella kaikenlaista ruokailun lomassa.
Pikkuhiljaa alamme harjoitella syöttötuolissa istumista, ja tyttö saa lusikan myös omaan käteensä.
Siitä se riemu varmaan repeääkin!

tiistai 6. elokuuta 2013

Musiikkia vauvalle


Pikkuneitimme rakastaa musiikkia. Hänelle onkin laulettu jo aivan vastasyntyneestä asti. Itse en mikään kultakurkku ole, mutta työn puolesta monet lastenlaulut ovat tulleet tutuiksi. Ja vauvaahan ei haittaa vaikka vähän menisi nuotin vierestä. Mieheni onkin sitten jo musikaalisempi tapaus, ja hän soittaakin useana päivänä viikossa tytöllemme kitaraa, sekä myöskin laulaa hänen kanssaan. Tuo kitaransoitto onkin vauvasta mukavaa ja hän jaksaakin usein oikein keskittyneesti kuunnella ja katsella. Kieliä näppäilevät sormet ovat erityisen kiinnostavat.

Ostimme pian vauvan syntymän jälkeen Kultaisen lastenlaulukirjan, josta löytyy monia perinteisiä lauluja pienille ja isoille lapsille. Olen ajatellut hankkia muitakin lastenlaulukirjoja, sillä vaikka netistä löytyy sanoja, ja varmasti myös sointuja kitaralle, niin arvostan itse perinteisiä kirjoja todella paljon. On ihan erilainen fiilis avata laulukirja ja alkaa laulamaan, kun se, että ottaa ipadin käteen ja laulaa ruutua tuijotellen (toki sitäkin on tässä perheessä tehty). Laulukirjoista löytyy usein myös kivoja kuvia joita voi lapsen kanssa yhdessä tutkia. Kuvista lapset myös oppivat tunnistamaan mikä laulu sivulla mahdollisesti on.


Vauvallemme muodostui jo yllättävän pienenä pari suosikkilaulua. Ensimmäisenä hän oppi tunnistamaan Viisi pientä ankkaa ja Pieni ankanpoikanen laulut. Voisin melkein vannoa, että jo viisi viikkoisena hän tunnisti tuon Viisi pientä ankkaa. Ja nykyään, vaikka ei tietenkään ymmärrä mistä lauletaan, hän tuntuu odottavan kohtaa jossa isä-ankka nostaa päänsä lammesta. Isä-ankan käsky pienille ankanpoikasille saakin usein hymyn neidin huulille. Pian näiden kahden laulun lisäksi suosikkilistalle nousi Pikkuiset kultakalat. Sillä laululla näyttää talttuvan itku kuin itku. Pitkään hänen listallaan olikin vain nämä kolme kappaletta, mutta nyt sinne on alkanut mahtua paljon uusia biisejä. Yksi, ei niin perinteinen vauvojen laulu, kirvoittaa kerta toisensa jälkeen hymyn neidin huulille, nimittäin Aaveratsastajat. Uusimpana suosikkina taitaa tällä hetkellä olla Metrolla mummolaan.


Lähes joka ilta nukutuksen yhteydessä laulan tytölle. Sininen uni on ollut nukutushetkissämme mukana ihan ensi päivistä asti. Sen lisäksi tällä hetkellä Ihme ja kumma, Pieni tytön tylleröinen ja Lapinäidin kehtolaulu ovat olleet nukutuslauluinamme. Aina ei iltaisin jaksa laulaa, ja silloin usein olen vain hyräillyt. Hyräilylauluna toimii hyvin Brahmsin Lullaby. Aivan viime aikoina olemme alkaneet päiväunille mennessä kuuntelemaan unilauluja Spotifysta. Sieltä löytyi Music box lullaby-levy, jota tyttö mielellään jää kuuntelemaan ja siihen helposti nukahtaakin.
Vaikka tuo Spotify onkin todella kätevä, niin olen ajatellut hankkia tytölle ainakin joitain CD-levyjä. Siinä on vähän sama juttu kuin noissa laulukirjoissa. Joitain asioita on kiva ihan konkreettisesti omistaa.

Jossain vaiheessa ilmottaudumme varmasti mukaan johonkin muskariin, nyt kuitenkin vielä musisoimme keskenämme kotona.

maanantai 5. elokuuta 2013

Lomailua maalla ja merellä

Kesä on hurahtanut hurjaa vauhtia! Uskomatonta, että ollaan jo elokuussa.Vasta äskenhän oli toukokuun loppu  ja odotin innolla ensimmäistä kesää vauvan kanssa. Kesäkuu meni vaunulenkkejä tehden, ihastellen alkukesän loistoa ja nauttien ihanista kesäisistä tuoksuista. Vauva oppi paljon uusia taitoja ja juhannuksena aloimme maistella soseita. Ensimmäisenä listalla oli bataatti. Voi sitä ilmeiden kirjoa, kun neiti sai maisteltavaksi muutakin kuin maitoa! Aiheesta vauvan ruokailu minulla riittäisi juttua enemmänkin, joten taidan kirjoitella siitä ihan oman postauksen lähiaikoina.

Miehellä oli lomaa koko heinäkuu, joten saimme olla lähes viisi viikkoa kotona kaikki kolme (plus tietysti kissat). Ajattelin heinäkuun myös omaksi lomakuukaudekseni, sillä olihan kotona koko ajan yhdet kädet enemmän. Ja tietysti siksi, että kesälomahan on yksi vuoden kohokohdista, joten täytyihän minullakin olla sellainen. Niin ja sain myös lomarahat heinäkuussa! Joten kyllä, heinäkuu oli myös minun lomakuukauteni. Jopa niin vahvasti, että loppukuun lähestyessä podin lomanloppumisahdistusta.
Olimme jo etukäteen päättäneet, että emme tee mitään lomasuunnitelmia, vaan nautimme päivä kerrallaan yhteisestä ajasta. Vietimme paljon aikaa kotona, ja arvelenkin sen olleen tärkeää sekä isälle, että tyttärelle. Työpäivinä yhteistä aikaa heille jää harmittavan vähän. Meidän neiti kun on rytmiltään sellainen, että menee jo klo 19-20 nukkumaan.
Kotoilun lisäksi kävimme piknikillä pariinkin otteeseen ja teimme myös retken Linnanmäelle ja Sea Lifeen. Akvaarioiden katselusta joutui toki maksamaan, mutta Lintsihän oli retkikohteena meille aivan ilmainen. Emme käyneet laitteissa, vaan aistimassa vain huvipuistoelämää. Vauvan mielestä kuitenkin mielenkiintoisinta oli, sekä akvaariossa, että itse huvipuistossa, muut ihmiset. Väsy iski jossain vaiheessa, mutta rattaissa oli hyvä ottaa pikku tirsat.



Sea lifessa mahtui muuten oikein hyvin kulkemaan matkarattailla, ja olisi mahtunut myös kunnon vaunuilla. Paikoitellen oli hieman ryysistä, mutta pääasiassa pääsi kulkemaan oikein hyvin.
Kuitenkin tuon jo aikaisemmin mainitsemani lomanloppumisahdistuksen vuoksi päätimme tehdä pienen matkan kruunaamaan lomamme. Matkaksi valikoitui päivä Tukholmassa-ristely Silja Symphonylla, promenade hytissä.

Kuva: wikipedia
Hieman jännitin kuinka kaikki sujuu pienen vauvan kanssa, mutta kaikkihan sujui oikein hyvin! Meillä oli mukana sekä vaunut, että matkarattaat. Molemmilla pääsi liikkumaan laivassa hyvin, matkarattailla kuitenkin vielä hieman näppärämmin. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä buffetissa, ja saimme pöydän johon rattaat mahtuivat viereen. Ruokailun lomassa piti vauvaa välillä viihdyttää. Neiti olisi mieluusti istunut vain sylissä, että näkisi ne kaikki mielenkiintoiset ihmiset joita siellä oli. Saimme kuitenkin syötyä vatsamme täyteen noutopöydän antimia.
Pikkuneiti piti rytminsä myös laivalla, ja illallisen jälkeen menimme hyttiin tekemään iltatoimet ja vaihtamaan pikkuiselle yöpuvun päälle. Tämän jälkeen hän asettui yöunille vaunuihin, jotka suojasimme peitolla. Lähdimme vielä katselemaan menoa laivalla, neidin nukkuessa tyytyväisenä vaunuissaan. Ja hyvin hän nukkuikin, vaikka hieman elämän ääniä ympäriltä kuului. Hyttiin palatessamme tyttö siirtyi nukkumaan Siljalta saatuun matkasänkyyn. Matkasänky mahtui kätevästi alasänkyjen väliin. Hyvin meni molemmat yöt, oikeastaan ihan samalla kaavalla kuin kotonakin.
Tukholmassa kävimme kävelemässä Östermalmin alueella ja hieman shoppailemassa läheisessä kauppakeskuksessa. Samat vaatteet roikkuivat mm. Lindexin ja H&M:n alerekeissä kuin täällä meilläkin. Hinnatkin tuntuivat olevan aika samoja. Yhden paidan löysin kuitenkin itselleni ja lelukaupasta tytölle ruokailusetin ja viilennettävän purulelun (ovat muuten olleet tytölle tämän kesä hitti! Tuntuu varmasti mukavalta kuumalla ilmalla imeskellä ja pitää käsissään jotain viileää). Paluumatkalla söimme laivan kahvila Mundossa, tytön nukkessa päikkäreitä rattaissa.
Silja tuntui olevan todella lapsiystävällinen, ja isommille lapsille olikin järjestetty paljon kaikkea kivaa. Pikku Myy ja Muumipeikkokin palloilivat laivalla lapsia viihdyttämässä ja alkuillasta oli Atlantis palacessa muumidisco. Varmasti menemme vielä risteilemään uudestaan kun tyttö tuosta kasvaa.

Vauvan takia ei kyllä tarvinnut suuria lomasuunnitelmia tehdä. Pikkuneiti oli tyytyväinen kunhan vain sai olla meidän kanssamme.


Pienellä haikeudella jäi heinäkuu ja lomailu taakse. Arki astuu taas kuvioihin. Onneksi loppuvuodesta saamme jälleen olla koko perheen voimin kotona miehen pitäessä loput isyysvapaastaan.

Haikeudesta huolimatta odotan myös syksyä ja uusia seikkailuja vauva-arjen parissa!