tiistai 19. helmikuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Viikkoja on nyt kasassa 39+2, laskettu aika siis häämöttää aivan nurkan takana. Mutta miten aika onkin hidastunut, siis suorastaan matelee. Jouluna mietin, että enää tasan kaksi kuukautta, niin vähän! Tammikuu menikin nopeasti, mutta helmikuun alkaessa aika vain jotenkin pysähtyi. Mieli on kovasti malttamaton kun oman pienen haluaisi jo mahan ulkopuolelle. Synnytystä tulee mietittyä paljon, mutta ei pelolla. Enemmänkin olen innostunut tietämään mitä siinä tulee tapahtumaan, miltä se loppujen lopuksi tuntuu. Toivon, että kaikki menee ilman isoja yllätyksiä, niin selviämme varmasti hyvin. Ajattelen synnytystä loppurutistuksena raskaudelle. Jokainen supistus on lähempänä maalia. Sen jälkeen se yhdeksän kuukautta on ohi ja voi alkaa aivan uudenlainen elämä, vauvantuoksuinen arki.
Loppujen lopuksi näin taaksepäin katsottuna aika on kuitenkin mennyt melko nopeasti. Tuntuu kuin vain hetki sitten olisi ollut alkukesä ja esikoisemme ilmoitti tulostaan. Kun viikkoja tuli täyteen 20, ajattelin, että kylläpä tämä raskaus on pitkällä, jo puoliväli! Nyt siitäkin alkaa jo olla kaksikymmentä viikkoa.
Tämä loppupätkä vain alkaa tuntua yhtä pitkältä kuin koko raskaus yhteensä. Ja kaikki mitä oman pääkopan sisällä tapahtuu, tuntuu liittyvän jotenkin vauvaan. Keskittyminen mihinkään on aika nollassa. Mutta ei tässä enää pitkä aika ole (pahimmassa tapauksessa reilu kaksi viikkoa), ja varmasti kun sen pienen ihmisen saa käsivarsilleen, niin koko odottamisen tuska haihtuu. Ja niinhän se on, hyvää kannattaa odottaa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Suklaamuffinseja Ystävänpäivänä


Valentine's Day eli Ystävänpäivä on monissa maissa 14.2 vietettävä juhlapäivä. Suomessa tätä juhlaa on vietetty 1980-luvulta lähtien, mutta sen juuret ulottuvat todennäköisesti kuitenkin jo muinaisen Rooman ajoille. Englannissa ja Ranskassa Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia. Näissä maissa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivää mm. rusettiluistelujen merkeissä. 1800-luvulla tämä perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin, jossa siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla lahjoineen ja kortteineen. Yhdysvalloissa on tytöillä mm. sellainen uskomus, että ensimmäinen mies joka heitä kävelee vastaan ystävänpäivänä, on hänelle se oikea. Suomessa ystävänpäivä on ennemmänkin ystävysten kuin rakastavaisten päivä.

Ensimmäinen oma muistoni Ystävänpäivästä sijoittuu jonnekkin 80-luvun loppuun, jolloin sain äidiltäni lahjaksi punaisen kimaltelevan perhosrintaneulan. Se oli mielestäni yksi kauneimpia esineitä mitä olin nähnyt. Seuraavat muistoni menevätkin ala-asteelle, jossa tuona ihanana rakkauden päivänä askartelimme luokassa kortteja tietysti ystäville, mutta myös välillä salaisille ihastuksille. Voi sitä jännityksen määrää kun vaivihkaa sai sujautettua sen kortin ihastukselle (kortissa ei tietenkään koskaan ollut lähettäjän nimeä), ja voi sitä pettymyksen määrää kun tietyltä suunnalta ei korttia tullutkaan takaisin.
Olen aina pitänyt Ystävänpäivästä. On ihanaa kun kaupat täyttyvät kaikesta romanttisesta, punaisesta, vaaleanpunaisesta, sydämistä, nalleista yms. Varmaan aika moni miettii tässä kohtaa, että "YÖK! Kaupallista ja imelää" Ehkä onkin, mutta minuun osuu ja uppoaa, rakkautta ei ole koskaan liikaa.

Tälläisen päivän kunniaksi kannattaa pistää suu makiaksi!

Geisha-suklaamuffinsit




2 kpl  Geisha-suklaalevyä
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa

Raasta toinen suklaalevy rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon kanssa. Lisää lopuksi rouhe taikinan sekaan.



Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinsivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa n. 15min

Kuorrute

125 g tuorejuustoa
50 g sulatettua tummaa suklaata
1 dl tomusokeria



Ihanaa Ystävänpäivää!





keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tuttinauhoja

Jo ennen joulua tilasin Nappikauppa Punahilkasta (http://www.nappikauppapunahilkka.fi/) tarvikkeita tuttinauhoja varten. Sain äidiltäni ompelukoneen lainaksi ja nyt innostuinkin noita nauhoja sitten tekemään. Helppoahan tuo on. Toiseen päähän ommellaan klipsi ja toiseen päähän tuttirengas. Kauniin värisiä nauhoja tuolla ihanassa nettikaupassa on vaikka kuinka paljon. Hintakaan ei ollut päätä huimaava.


Nyt voi laittaa tuttinauhan vaikka sävy sävyyn vaatteiden kanssa. Ja samoista tarvikkeistahan voi myös tehdä esim. tumpunpidikkeitä. Ajatuksena oli myös koristella nauhoja napeilla, mutta toisaalta, saisinko niitä ommeltua tarpeeksi hyvin kiinni, ettei tulisi tukehtumisvaaraa jos pieni joskus päättäisikin imeskellä itse nauhaa. Kauniitahan ne on noinkin.




lauantai 2. helmikuuta 2013

Herkuttelua

Koska joillain ihmisillä kroppa toimii niin, että herkkuja ei voi mutustella joka päivä (kuten esim. minulla), niin on parempi pitää herkkupäivä kerran viikossa. Muina päivinä voi sitten olla kurinalaisempi ja syödä maltillisemmin. Onneksi kuitenkin monet ns. perusruoat ovat minulle suurta herkkua. Lisäksi suurena himona on viime aikoina ollut hedelmät, maitorahka, luonnonjugurtti ja mysli. Kuitenkin aina silloin tällöin tekee mieli jotain vähän epäterveellisempää kuten esim. karkkia, jäätelöä, pizzaa yms. Mikä siinä onkin, että sokerisiin, suolaisiin ja rasvaisiin tulee himo. Ehkä se on vain se, että niissä on niin paljon makua tai sitten se, että ne ovat "kiellettyjä". Toisaalta en usko tuohon kielletty-juttuun, koska tiedän myös sellaisia ihmisiä joille ne eivät ole niin kiellettyjä, ainakaan lihoamisen pelossa, ja silti he niitä syövät ja usein. Eli ehkä se on vaan se maku. Ja kai esim. sokeriin voi olla riippuvuus...Ainakin ehkä henkinen riippuvuus.
No, itse valitsin herkkupäiväkseni perjantain. Toki jos menemme vaikka kylään jonnekkin, niin en kieltäydy tarjottavista. Mutta kylässä käymme aika harvoin, joten se ei tuota ongelmaa. Eilen oli se niin odotettu herkkupäivä. Koko viikon oli mieleni tehnyt irtokarkkeja, joten ei ollut vaikea valita mitä ostaisin. K-kaupan irtokarkkihyllystä lähti mukaan Pastelminttejä, Jelly Beansseja, kirpeitä colapulloja, kirpeitä nalleja, tavallisia nallekarkkeja, hedelmä viinikumeja, vähän salmiakkia, suklaata ym. Ja kyllähän niillä karkinhimo hetkeksi lähtikin.


Kuitenkin hieman tasapainoittamaan makean syöntiä, päätin tehdä myös jotain herkullista ruokaa. Mielessä kävi itsetehty pizza, mutta koska tässä loppuraskaudessa verenpaineeni tuppaa helposti hieman nousemaan, niin päätin suosiolla jättää suolaisen ja rasvaisen pizzan tekemättä. Sen sijaan ostin aineet tortilloihin. Juustokastikkeen korvasin kermaviilidipillä (tulisella) ja valmisguacamolen tuoreella avocadolla (nam!). Tortillojen sisään tuli reilusti kasviksia, jauhelihaa, kastikkeet ja fetajuustoa. Oli aivan superhyvää. Söinkin sitten niitä neljä ja siitä sain kärsiä. Ähky pääsi yllättämään ja olin niin täynnä, että tuntui ettei tuon ison vatsan lytistämät keuhkot saaneet enää happea. Niin, ahneellahan on paskainen loppu...Kuinka sen taas muistaisi ensi kerralla?


Kasviksia jäi onneksi reilusti, joten tänään saa herkutella ihanalla salaatilla. Herkullista viikonloppua!