maanantai 21. tammikuuta 2013

Loppumetreillä?

Eilen alkoi 36.viikko ja menossa on jo 9.kuukausi. Ja tänään alkoi vihdoin virallisesti äitiysloma, ihanaa! Joko voi sanoa, että loppumetreillä mennään.
Vaikka kotona olenkin jo ollut hyvän tovin sairaslomien ja vuosilomien merkeissä, niin kyllä se vain tuntuu mukavalta ajatella, että nyt on äitiyslomalla. Tässä muutama viikko on lepoa ja rentoutumista varten ja sitten alkaa vauvantuoksuinen arki. Ja mikä ihanaa, mieskin on kotona kolme ensimmäistä viikkoa. Saadaan yhdessä ihmetellä uutta pientä tulokasta.

Kipeän käteni vuoksi on blogin kirjoittaminen jäänyt huomattavasti vähemmälle kuin olin ajatellut. Vähälle on jäänyt myös käsityöt (ja se jos mikä harmittaa!). Ajatuksia uusista töistä olisi päässä vaikka kuinka paljon, ja muutama työkin jäi pahasti kesken. Oikea käteni on kuitenkin ollut lähes käyttökelvoton. Mikä käteni sitten rikkoi? No hyvin todennäköisesti tämä raskaus. Raskaushan saattaa joillekkin aiheuttaa rannekanavaoireyhtymän, jonka sitten ilmeisesti pitäisi alkaa parantua pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen. Toinen syy saattaa olla raskaushormonit jotka, hyvää hyvyyttään tietenkin, löysyttävät liitoksia jotta vauva mahtuisi paremmin syntymään. Niin fiksuja hormonit eivät kuitenkaan ole, että osaisivat kohdistua vain tietylle alueelle, vaan vaikuttavat nyt ilmeisesti myös käsieni liitoksiin. Vasenkin käsi oireilee, mutta ei lähellekkään yhtä pahasti. Sillä voisi jopa tehdä jotain...jos osaisi. Ja kolmas syy siihen miksi oikea käsi on niin pirun kipeä, on varmasti oma tyhmyys. Kun käsi alkoi osoittaa puutumisen ja kipeytymisen merkkejä, sanoi rakas mieheni minulle, että kädelle olisi varmaan aika antaa lepoa eikä rasittaa liikaa. Mutta koska mm. neulominen oli niin hyvässä vauhdissa, niin itsepäisesti jatkoin vielä monta monta päivää kunnes...niin, kunnes neulominen on nyt vain haave. Hoitona kädelle toimii tällä hetkellä kylmähoito useamman kerran päivässä ja rannetuki lastalla. Tulehduskipulääkkeitä ei voi ottaa ja parasetamol ei auta mitään, joten turha sitäkään on popsia. Tämä on kyllä sellainen raskausoire jota en osannut odottaa!
Tässä loppumetreillä alkaa raskauteen jo ehkä hieman väsyä. Vauvan tulo on ihana asia, mutta kyllä sitä jo kaipaa normaalia olotilaa. Ulkona talvivaatteet päällä lyllertäessä tuntee  olonsa aika norsuksi. Meno on hidasta ja vaappuvaa. Lenkkeily on siis jäänyt aika vähäiseksi viime aikoina.
Vaikka kaikenlaista vähän pienempää ja isompaa krenkkaa (onko tuollaista sanaa?) nyt löytyy, niin en silti sanoisi, että tämä on vaikea raskaus. Tiedän, että on paljon vaikeampiakin. Ja ikionnellinen olen tästä mahan pienestä asukista. Toisaalta olisihan se kumma jos ei uuden elämän kasvattaminen tuntuisi missään vaiheessa, missään kohtaa kroppaa.

Loppuun vielä pari kuvaa siitä kuinka myös Rölli on ollut innoissaan vauvan saapumisesta. Tai ainakin tavarat ovat olleet kiinnostavia, mutta sehän nähdään sitten vauvan saapuessa kotiin, kuinka innokas on vastaanotta.

Ihana Hello Kitty-leikkimatto

Hyvä tässä on kylpeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti