perjantai 27. joulukuuta 2013

Kuvakollaasi: Punainen

Näin joulunaikaan kuvakollaasin väriksi valikoitui punainen.


Parhaimmillaan punainen on todella upea ja kaunis väri joka suorastaan vangitsee katseen. Pidänkin sitä melko rohkeana ja räiskyvänä värinä ja ehkä siksi sitä tulee itsellä kuitenkin käytettyä aika vähän. Pikkuneidillä kuitenkin on jonkin verran punaisia vaatteita, ja ne ovatkin olleet oikein kivoja tähän aikaan vuodesta. Omalla kohdallani punainen esiintyy (jos esiintyy) lähinnä asusteissa ja kotona pieninä yksityiskohtina. 
Punainen yhdistyy minulla, ja varmasti monilla muillakin, vahvasti jouluun, joten varsinkin keväällä ja kesällä jää tämän värin käyttö vieläkin vähemmälle. 

Tässä muutamia poimintoja mitä punaisesta väristä kerrotaan muualla:

Punaiseen on liitetty niin elämä ja rakkaus, kuin kuolemakin.

Lähes kaikki länsimaiset värianalyytikot ovat yksimielisiä siitä, että punainen edustaa rohkeutta, vahvuutta, päättäväisyyttä ja intohimoa, ja sen tummemmat sävyt rohkeuden lisäksi uhrautumista.

Punaista käytetään yleensä yhteyksissä, joissa halutaan herättää huomiota.

Punainen väri tarkoittaa usein varoitusta ja kieltoa esim. liikennevaloissa ja kielto- ja varoitusmerkeissä.

Länsimaisessa symboliikassa punainen on myös synnin väri.

Kiinassa, Intiassa ja Japanissa punainen on ilon väri, ja esim. häämekot ovat punaisia.

Huoneissa punaisen värin sanotaan vaikuttavan ajantajuun - se katoaa. Siksi punaista väriä on käytetty usein mm. kasinoissa ja ravintoloissa.

Lähteet: Wikipedia ja Coloria

Aikaisemmat kuvakollaasit:
Keltainen
Musta



maanantai 16. joulukuuta 2013

Pipareita

Vaikka viime vuonna totesin, että piparkakkutaikinan tekeminen on, vastoin ennakkoluuloani, todella helppoa, niin tänä vuonna tämä herkkutaikina tuli tähän kotiin kaupan pakastealtaasta. Piparit ovat kyllä tehneet kauppansa niin hyvin, että katsotaan jos vaikka vielä tekisin pienen taikinan itse. Ei kai sovi, että piparipurkki ammottaa jouluna tyhjyyttään.




Pinterestistä löytyi aivan mielettömän suloinen idea minipiparitaloista, jotka voi laittaa vaikka glögi- tai kaakaokupin reunalle. Pienet talot on helppo koota, mutta osien leikkeleminen taikinasta oli mielestäni sen verran rasittavaa puuhaa, että taloja tuli vain muutama ja loput piparit painelin perinteisillä muoteilla.


Piirsin pienet talokaavat itse, ja niin kuin kuvista voi todeta, niin ei mennyt niin kuin Strömsössä. Päätypala on vääränmuotoinen, jättäen kolon päätyyn. No, ainakin talossa ilma kiertää hyvin!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulutunnelma

Joulu onkin jo reilun viikon päästä! Joulutunnelma ei ihan vielä ole täysillä tänne iskenyt, johtuen varmasti tuosta lomasta etelässä. Ensimmäinen joulukuun viikko meni palmujen alla ja toinenkin vielä reissuhuumassa.
Kyllähän se joulun tulo näkyi Kanariallakin pieninä annoksina. Talojen pihoilla ja parvekkeilla näkyi jouluvaloja ja kimaltelevaa havuköynnöstä, palmujen keskellä saattoi pilkottaa joulukuusi ja suuri hitti oli selkeästi muovinen joulupukki joka kiipeää tikapuita pitkin asuntoihin, milloin parvekkeelta, milloin ikkunasta. Kuitenkin auringon porottaessa  ja kukkien kukkiessa, ei niistä koristeista vain irtoa sitä jouluntaikaa.




Toki se voi olla, että sen fiiliksen luo se mihin on tottunut. Jos on aina viettänyt joulun lämpimässä, niin ehkä se on silloin juuri se juttu. Omalla kohdallani paras tunnelma jouluun syntyy mauista, tuoksuista, lumesta, pimeistä illoista, joulumusiikista, valoista ja koristeista. Tykkäänkin aiheuttaa itselleni ns. jouluähkyn. Joulu kun tosiaan on vain kerran vuodessa, niin haluan nauttia siitä mahdollisimman paljon. Tammikuussa ei kuitenkaan kiinnosta enää mikään tähän juhlaan liittyvä. 
Mistä muilla syntyy joulutunnelma?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Etelän auringon alla



Tämän matkan tarkoitus oli ennen kaikkea päästä hetkeksi valoon ja lämpöön rentoutumaan. Halusimme päästä kaikessa mahdollisimman helpolla, eikä tarkoituksena ollut hakea lisäjännitystä elämään. Olemme aina aikaisemmin matkustaneet miehen kanssa omatoimimatkoilla, mutta nyt tuntui parhaalta vaihtoehdolta ottaa pakettimatka. Matkatoimistoksi valikoitui Tjäreborg ja kohteeksi Arguineguin Gran Canarialla. Siellä hotellimme oli Tjäreborgin oma perhehotelli Sunwing Arguineguin. Luulen, että paljon paremmin ei olisi voinut valinta osua oikeaan. Ilmat hellivät meitä, hotellilta löytyi kaikki tarpeelliset palvelut, ympäristö oli siisti ja sympaattinen, ihmiset olivat iloisia, ruoka oli hyvää ja uima-altaassa mahtui hyvin pulikoida (uitua tulikin joka päivä!)


Meillä oli varattuna bambino-paketti, joten hotellihuoneessa oli valmiiksi odottamassa vauvansänky, syöttötuoli ja matkarattaat. Kaikki olivat todella siistejä ja hyvässä kunnossa. Otimme kotoa myös omat matkarattaat mukaan, sillä emme tienneet millaiset hotellilla oli odottamassa. Talon rattaat olivat kuitenkin Chicco Lite Way- kärryt, jotka osottautuivat niin hyviksi, että emme edes purkaneet omia paketista koko viikon aikana. 


Perhehotelli kun oli kyseessä, oli siellä huomioitu niin isot kuin pienetkin lapset hyvin. Syöttötuoleja oli aina hyvin saatavilla ja lapsille oli kaksi erillistä uima-allasta, pienempi vauva-allas (harmi vain, että siellä välillä oli aika hurjissa leikeissä isompiakin lapsia) ja reilun kokoinen lastenallas. Hotellilla oli myös Miniland, josta löytyi ulkoleikki tilaa ja iso hiekkalaatikko leluineen. Minilandissa oli myös sisätilat leluineen ja tv-nurkkauksineen.

Meidän pikkuneiti kävi pariin kertaan uimassa vauva-altaassa. Alkuun hän oli selvästi kovin jännittynyt, mutta pian alkoi kädet loiskimaan vettä. Vauvoilla täytyi olla uimavaippa, ja olimmekin ostaneet niitä jo suomesta paketillisen mukaan.
Hiekkaleikit olivat selvästi neidin mieleen. Siellä olikin hyvin tilaa konttailla ympäriinsä. Hiekkakakut piti toki heti huitoa rikki.


Suurimman osan tytön ruoista otimme mukaan suomesta. En halunnut reissussa stressata siitä löytyykö sopivaa sapuskaa, eikä lomalla hirveästi kokkailupuuhat kiinnosta, vaikka meillä olikin huoneessa ihan täysvarusteltu keittiö. Ja onneksi tosiaan oli ne ruoat mukana. Valikoima oli suppea ja sanakirjan kanssahan niitä purkkeja olisi sitten saanut siellä tutkia (tytöllä atopian takia muutama ruoka-aine nyt pois ruokavaliosta kokonaan). Paikallista hedelmäsosetta tuli ostettua ja se maistuikin hyvin. Kerran maistettiin lihasosetta, mutta  vaikka neiti ei mikään nirso olekkaan, se syljettiin heti ulos.

Päiväunille tytön oli vaikeampi reissussa asettua, ja ne hoituivatkin usein kärryissä silloin kun sattui nukuttamaan. Yörytmi pysyi hyvänä ja hän nukkuikin lähes joka yö n. klo 19-07.
Huoneemme sijaitsi seitsemännessä kerroksessa ja parvekkeelta avautui maisema merelle. Iltaisin tytön mentyä nukkumaan, me istuimmekin miehen kanssa parvekkeella syöden iltapalaa ja jutellen. 


Reissusta jäi lämpöiset muistot ja voin hyvin kuvitella palaavani tuonne uudestaan!

torstai 12. joulukuuta 2013

Vauvan kanssa lennolla

Kuva: ThomasCook

Viikon etelänlomamme oli Tjäreborgin valmismatka Gran Canarialle, Arguineguinin kalastajakaupunkiin. Lentoyhtiönä meillä oli Thomas Cook Airlines, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vaikka emme ottaneet meille aikuisille ateroita, sai pikkuneiti molempiin suuntiin pienen pussukan, josta löytyi banaani, hedelmäsosepurkki ja lihasosepurkki. Mennessä siellä oli myös rasia rusinoita ja tullessa Smarties-karkkeja. Ne jäivät kuitenkin vielä syömättä.
Matkat olivat itselleni yksi suurimpia jännityksen aiheita. Lennon pituus suuntaansa oli n. 6 tuntia, ja Las Palmasin kentältä oli vielä kolmen vartin bussimatka hotellille. Matkat sujuivat kuitenkin molempiin suuntiin onneksi ilman isompia ongelmia. Tuo lentoaika tuntui kuitenkin itselleni, liikkumista opettelevan yhdeksänkuisen vauvan kanssa, jolla ei ole omaa istumapaikkaa, aika maksimaaliselta. Olisiko hermo kestänyt pidempään...en tiedä (no kai sitä pakon edessä olisi kestänyt, mutta molempiin suuntiin olin hyvin hyvin onnellinen kun laskeutuminen viimein alkoi). Ja olisiko vauvan hermo kestänyt enää kauaa...en usko!

Lennoille helpotusta jonkin verran toi baby basket. Meidän konetyyppiin sellainen oli mahdollista saada eturivin paikoille. Ja juuri tätä koppaa varten olimmekin varanneet nämä paikat etukäteen molempiin suuntiin. Vauvan koppa kiinnitettiin tukevasti penkkien edessä olevaan seinään nousun jälkeen, ja se haettiin pois ennen laskeutumista (nousuissa ja laskuissa vauva oli lisävyöllä kiinni minun turvavyössäni). Turbulenssin aikaan korissa ei saa matkustaa, mutta meillä oli onneksi hyvin tasaiset lennot.


Menolento lähti klo 16.25, joten neiti kävi sopivasti yöunille yläilmoissa. Hieman ennen kuin pääsimme lähtemään hän nukahti kuitenkin syliini vielä viimeisille pikkupäikkäreille. Myöhemmin hän nukkui tyytyväisenä kopassaan vielä kolmen tunnin verran. Oli ihanaa saada välillä omat kädet vapaiksi. Aikamoista hyppimistä, pomppimista, vääntelyä ja kääntelyä alkaa olla tuon ikäisellä sylissä. Liikkumaan olisi pitänyt päästä, mutta eihän koneessa ole tilaa, joten jumppaaminen tapahtui äidin ja isin sylissä. 
Perille päästyämme sai tyttö kehuja kanssamatkustajilta siitä kuinka reipas pikkumatkustaja hän oli ollut! Ainoat pienet itkut tuli koneen laskeutuessa hieman pomppuisasti Gran Canarian saarelle.

Paluulento lähti Las Palmasista klo 6.45, joten herätys oli meillä klo 3.00, keskellä yötä siis. Reippaasti jaksoi tyttö aikaisesta heräämisestä huolimatta. Pientä kiukkua oli välillä, mutta ei mitään suurempaa. Jälleen hän nukahti syliini ennen kuin kone oli edes ilmassa, joten nousut molempiin suuntiin meni nukkuessa. Vauvan kopassa hän vietti paluulennolla vähemmän aikaa, eikä suostunut sinne nukahtamaan, vaan nukkui ainoastaan sylissä. Lähellä istuneet matkustajat hän hurmasi jälleen hymyillä ja vilkutuksilla.

Lennoilla oli hoitorepussa mukana varavaatteet, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pyyhe, kerttishoitoalusta, tuttipulloja, tutteja, pari riepua, pari lelua, maitoa ja soseita (alle 2-vuotiaalle saa viedä lentokoneeseen maitoa ja soseita sen verran ettei pääse nälkä yllättämään. Meillä oli mukana varuiksi vähän enemmänkin, mutta ei turvatarkastuksessa epäilty määrää yhtään.), pieni perusvoidetuubi, varuiksi puuduttavia korvatippoja (ei sattunut nousuissa eikä laskuissa, joten nämä jäivät avaamatta) ja Ruskovillan unipussi.

Lennot menivät siis kaiken kaikkiaan oikein hyvin. Vaipanvaihto koneessa tosin ei ollut kovin miellyttävää puuhaa tilojen ahtauden vuoksi, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.
Lentokentillä ja siirtymissä tyttö kulki kätevästi Tula-kantorepussa, joka jälleen kerran osoitti olevansa hintansa väärti.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Yli marraskuusta


Niin kuin jo aiemmin mainitsinkin, niin marraskuu on minulle pahinta aikaa vuodessa. Sen synkkyys saa vajoamaan jonnekkin väsyneeseen usvaan. Tämän voi myös huomata siitä, että blogi vietti hiljaiseloa lähes koko tuon pimeän kuukauden, vain muutama postaus irtosi. Ei vain jaksanut kirjoittaa. Iltaisin tytön mentyä nukkumaan oli niin paljon helpompi vajota koomaan sohvan nurkkaan. Myös toisten blogien seuraaminen jäi hyvin vähälle. 

Toinen syy kirjoittelun vähyydelle on se, että kun neiti oppi lokakuun lopussa konttaamaan, on hänessä monin verroin enemmän vahtimista kuin aiemmin. Miten hän keksiikin kaikki kielletyt paikat?! Siinä missä ennen tyttö saattoi jokellella leikkimatolla vieressäni hetken aikaa omissa oloissaan, niin nyt hän painelee hirveällä vauhdilla paikasta toiseen, ja äiti kipittää perässä. Nyt saisi olla ne silmät selässäkin! Ihan ei pikkuneidillä vielä älli ja ajatus kulje vauhdissa mukana. 
Päikkärit hän nukkuu partsilla n. 1,5 tuntia kerralla. Sillä välin kerkeää sopivasti hieman siivota sekä juoda kupin kahvia, Emmerdalea Maikkarin Katsomosta katsellen...tai vain juoda kahvia ja katsoa useamman jakson tuon englantilaisen pikkukylän draamaa.


Nyt kuitenkin, ihanaa, tuo väsymyksen verho on väistynyt. Patterit kävimme lataamassa etelän lämmössä, ja elämä on muutenkin jokusen viikon hieman löysempää miehen ollessa kotona pitäen oman osuutensa vanhempainvapaista. Ja tietysti joulu alkaa olla täällä! Ja se jos mikä on ehdottomasti yksi lempi ajankohdistani. Rrrrrakastan joulua.
Mutta reissusta, isyysvapaista ja tietysti joulusta lisää omissa postauksissaan!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Äidin oma leffailta pt. 2


Mies lähti viettämään iltaa poikien kanssa, joten minulle tarjoutui taas hyvä tilaisuus valita itselleni leffa ihan oman mielen mukaan. Viimeksi päädyin elokuvaan P.S. I Love You. Niin ihana kuin se onkin, niin hieman ehkä liian haikea mieli siitä jäi. Tällä kertaa valitsen jotain josta jää varmasti hyvä mieli.


Torstai-iltana juotu höyryävä kupillinen punaviiniglögiä ja Pinterestistä selatut joulukuvat, vaikuttivat suuresti päätökseeni. Elokuvaksi valikoitui, jo useaan kertaan nähty ja aina yhtä ihanaksi todettu, Holiday.  Leffaeväät noudattelevat samaa teemaa. Valitsin makuhermoja kutkuttavan yhdistelmän, piparkakkuja ja Aurajuustoa. Juomaksi nautin tottakai glögiä (Meira sokeroimaton).



Ei muuta kuin valaistus hämäräksi, villasukat jalkaan, viltti päälle ja sohvalle herkkujen kera katselemaan lämminhenkistä ja romanttista elokuvaa. Ihanaa lauantai-iltaa!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kaamosväsymyksen torjuntaa teatterissa

Marraskuu on mielestäni vuoden synkin kuukausi. Ulkona on useimmiten sateista ja koleaa. Päivä alkaa hämärtyä ennen kuin kerkeää edes kunnolla alkaa. Pimeys tuntuu vievän voimat ja ihmiset valittavat väsymystä ja kaipaavat lomaa (niin myös minä). Kun joulun iloihin on vielä hieman liian pitkä aika, niin tähän väliin onkin hyvä saada pieni irtiotto arjesta. Me teimme sen käymällä miehen kanssa eilen Peacock-teatterissa katsomassa hulvattoman, upean, säihkyvän ja räiskyvän revyymäisen Stars Shown. Se on Jarkko Tammisen imitaatioshow, joka sai kyllä unohtamaan ulkona valloillaan olevan pimeyden. Jarkko Tammisen lisäksi tähtiä imitoimassa oli Laura Voutilainen. En ole koskaaan erityisemmin välittänyt hänestä, mutta Stars Showssa hän oli aivan mahtava! Showesiintyminen tuntui sopivan hänelle todella hyvin. Ja mikä ääni! Laura Voutilainen lauloi upeasti.

Kuva: Stars Show
Menossa oli mukana myös hienoja tanssiesityksiä. Tanssijoista ainakin Ansku Bergström ja Matti Puro olivat tuttuja Tanssii tähtien kanssa-ohjelmasta. Musiikista vastasi lavalla oleva taitava livebändi. 
Kerrassaan upea show, joka kutitteli nauruhermoja tuntuvasti ja sai taas miettimään, että miksei me käydä vastaavissa useammin.

Ennen teatteria kävimme Weeruskassa syömässä vatsamme täyteen herkullista ruokaa. Lämmikkeeksi joimme myös punaviiniglökit. Mikä ihana jouluinen fiilis siitä tulikaan. Nyt jaksaa taas pari viikkoa ennen kuin suuntaamme nokan kohti etelänlomaa!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pieni housuvaippavertailu

Siirryimme jokunen viikko sitten käyttämään housuvaippoja (paitsi yöllä on käytössä Pampers Baby dry-vaippa). Olisin itse ihan mielelläni pitänyt vielä käytössä teippivaipat, mutta jatkuva tytön toimesta tapahtuva teippien availu vaipanvaihdon yhteydessä, alkoi ottamaan tätä äitiä pattiin. Ja saahan housuvaipan vaihdettua kätevämmin sylissäkin jos tarve vaatii.

Koska olimme käyttäneet lähes aina Pampersia, niin ostin samalta merkiltä myös housuvaippoja. En kuitenkaan ollut niihin ihan tyytyväinen, joten kokeilimme myös Liberoa ja Muumia. Mikään näistä vaipoista ei saanut aikaan "vau, onpa hyvä vaippa!"- reaktiota, ja lopulta voiton vei kuitenkin Pampers. Ihan ok kakkosena tuli Muumi ja oikeastaan aika kaukana viimeisenä Libero. Nyt tähän kohtaan sellainen huomautus, että nämä ovat minun mielipiteitä jotka olen muodostanut yhden vauvan perusteella. Se mikä sopii meille parhaiten, ei välttämättä ole paras jollekkin toiselle. Ja se mikä meille on ollut huono, voi olla toiselle superhyvä!

Kuva: Pampers

Nyt meillä on siis päiväkäytössä Pampersin Easy Up-housuvaipat. Alkuun näissä vaipoissa tökki se, että ne tuntuivat jotenkin kovemmilta ja muhkuraisemmilta teippivaippojen jälkeen. Epäilin niiden imukykyä, mutta se on osoittautunut todella hyväksi. Pieniä painaumia jäi neidin peppuun näistä, mutta eipä se näytä menoa haittaavan, eikä vaippa millään tavalla purista. Miinusta (ei vaikuta kylläkään käyttöön!) vaippa saa hieman todella rumasta kuosista! Se ei ole ollenkaan vauvamainen, vaan enemminkin näyttää kuin olisi suunniteltu miellyttämään isomman lapsen silmää.

Kuva: Muumivaipat
Muumi-housuvaipat ovat ainakin vauvan mielestä kivan näköisiä. Hihkuu innoissaan kun saa vaipan käteensä ja katselee siitä kuvia muumeista. Tämä vaippa on melko väljä meidän neidille, ja epäilinkin ensin pysyykö tarpeet vaipassa vai tulevatko ohi, mutta hyvin ovat pysyneet. Muumi housuvaipassa imukyky on ihan ok, mutta jotenkin vaippa tuntuu hieman kovalta ja isolta.

Kuva: Libero

Liberon Up and Go- housuvaippa on aika napakka, ja jätti meidän tytölle aivan valtavat painaumat koko vaippa-alueelle. Tekee ihan itselle pahaa, vaikka ei tyttö ole niistä valittanut. Peppu myös punoitti hieman tämän vaipan kanssa ja kerran oli kummasti kastuneet bodyn reunat, joten pissaa oli tullut ohi. Vaippojen kuosi on aika simppeli ja valkoinen, oikeastaan aika kiva. 

Kahdessa meidän lähikaupassa vertaillessani näiden kolmen vaippamerkin housuvaippojen hintaa, niin molemmissa kaupoissa Pampers oli kappalehinnaltaan edullisin ja Libero kallein. 

Me siis jatkamme Pamperseilla ja ehkä välillä vaihteluksi ostamme Muumivaippoja.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Minun matkakarttani

Koska matkustelu on niin ihanaa ja piristää arkea kivasti, nappasin Karkkipurkin sivuilta tämän kivan matkusteluun liittyvän haasteen!

Haasteen idea on yksinkertainen:

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä boggaajaa, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartasta, jotta voin käydä siihen tutustumassa. http://casavolmari.blogspot.fi/

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.


Suosikkimatkani ovat olleet Pariisin reissut ja road trip USAssa.

Pariisissa olen käynyt kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli joulukuun alussa 2009, ja tunnelma siellä oli aivan uskomaton! Pimeät illat ja upeat valot. Ruokaa tunnelmallisissa ravintoloissa ja lämmintä punaviiniä joulumarkkinoilla. Iloisia ihmisiä ja paljon mielenkiintoista nähtävää. Tästä matkasta jäi todella hyvät ja vahvat muistot.
Toinen kerta Pariisissa oli viime kesän lopussa, kun menimme sinne häämatkalle. Matka oli jälleen oikein onnistunut ja saimme syödä lisää hyvää ruokaa, nähdä upeita nähtävyyksiä ja nauttia olostamme. Otimme rennosti päivä kerrallaan, sillä odotin silloin pikkuneitiä ja raskaus vei hieman voimia. Ostimme tältä reissulta joitain pieniä vaatteita, ja muutenkin kun häähössötykset oli onnistuneesti takanapäin, aloin enemmän ajatella kasvavaa vatsaani ja sen mukana tulevaa onnea. Tällä reissulla muuten ulkopuolinen ihminen ensimmäisen kerran huomasi raskauteni!

Ihanista ihanin Pariisi
Kesällä 2011 toteutui vihdoin pitkäaikainen unelmani ja pääsin reissuun jenkkeihin, länsirannikolle. Reissussa oli minun lisäkseni mieheni ja hänen perheensä. Lensimme New Yorkin kautta Las Vegasiin, josta jatkoimme matkaa autolla Grand Canyonin kautta Californiaan Los Angelsiin ja San Franciscoon. Reissu oli kerrassaan upea ja unohtumaton. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Jos ihan pakko olisi valita, niin suosikkipaikat tällä reissulla olivat ehkä Grand Canyon ja Universal Studiot. Mutta mielellään en tästä reissusta suosikkipaikkoja erottelisi, sillä pidin kaikista paikoista joissa kävimme. Ihmiset olivat ihania, ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Kotimatka venähti vähän pitkäksi lentojen peruuntumisen vuoksi, mutta jos sitä ei lasketa, niin kaikinpuolin mahtava matka, jossa riittää muistelemista pitkäksi aikaa.
Bellagion suihkulähteet, Las Vegas
Grand Canyon, Arizona
Universal Studio, Los Angeles
Venice beach, Los Angeles
Golden Gate, San Francisco
Punapuumetsä Muirwood, California
Haaveissa olisi joskus päästä jouluksi New Yorkiin. Tämä haave on ollut pitkään,ja toivon mukaan se vielä jonain päivänä toteutuu. Toinen paikka johon mielelläni lähtisin on Irlanti. Tämä ei kuitenkaan taida olla miehen suosikkilistoilla, joten katsotaan tuleeko sinne koskaan lähdettyä.

Matkakuume tässä kirjotellessa ja kuvia katsellessa nousee kovaa vauhtia. Onneksi siihen on tulossa helpotusta vielä tämän vuoden puolella, kun suuntaamme kohti Gran Canariaa!

Vaikka ohjeessa pyydetään haastamaan 3-5 bloggaajaa, niin en lähde nyt haastamaan, vaan tämän saa napata tästä kuka vain. Toivottavasti moni lähtee vielä mukaan!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Suussa sulavat browniet helposti

Olen pariin kertaan ostanut läheisen K-kaupan amerikanherkkuhyllystä Betty Crocker brownie mix-paketin, jossa on sisällä jauhoseos ja suklaakastike ihaniin, herkullisiin ja suussa sulaviin browniehin. Tämän helpommaksi ei enää voisi näiden herkkujen tekeminen mennä.
Sekoitetaan keskenään ohjeen mukainen määrä vettä, öljyä ja yksi kananmuna. Lisätään valmis jauhoseos (Itse laitan jauhot sekaan siivilän läpi, vain vähän kerrallaan. Näin ei tule niin helposti paakkuja) ja lopuksi suklaakastike.



Paistoaika riippuu siitä minkä kokoiseen vuokaan taikinan laittaa. Minä olen käyttänyt lasagne-vuokaa, ja siinä paistoaika oli n. 35min. Mieluummin browniet saavat jäädä hieman raaoiks, kuin liian pitkään paistetuiksi. 
Helpointa nämä herkut on leikata paloiksi jääkaappikylminä, joten jos ne tulevat johonkin tiettyyn hetkeen, niin ehdottomasti kannattaa tehdä ajoissa!


Taikinaan voi myös lisätä vaikka pähkinöitä tai jotain marjoja. Omasta mielestäni browniet ovat superhyviä tarjoiltuna vaniljajäätelön kanssa.

Ohjeessa määrät ovat ilmoitettu amerikan mitalla cup. Meille tutumpi mitta on ml, ja yksi cup onkin 240ml. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Laukku jota voi rauhassa tutkia

Pikkuneidistä on ihanaa tutkia hoitokassin sisältöä. Tavarat otetaan ulos yksitellen ja tutkitaan huolella. Niitä haistellaan, maistellaan, puristellaan ja revitään. Intoa riittää kun käsiin osuu tuttuja juttuja kuten vaippa tai tuttipullo. Mutta koska hoitokassi toimittaa tällä hetkellä myös käsilaukun virkaa, eikä kaikki sen sisältä löytyvä ole neidin omia tavaroita, niin päätin tehdä hänelle oman laukun minkä sisältöä voi vapaasti ja turvallisesti tutkia.


Laukuksi löysin hyvin yksinkertaisen reissusta ostetun kangaskassin. Koska lelukorin sisältö on jo vapaasti tutkittavissa, laitoin kassiin oikeita tavaroita kuten sukat, ruokalapun, tuttipullon, vaipan, liivinsuojat, pieneksi jääneet housut, pikkuruiset kengät yms.


Intoa laukun tutkimiseen on riittänyt, mutta kummasti silti se ihan oikea hoitokassi kiinnostaa enemmän!  Ehkä siinä on erilainen fiilis kun äiti katsoo vieressä niin tarkkaan mitä pienet kädet sieltä löytävät. 
Tyhjentämisen arvoinen on myös Ikean sininen kassi, jonka sisältä löytyy tytön pipoja, lapasia, villahousuja, villasukkia yms. Sen parissa hän jaksaa häärätä hetken jos toisenkin.


Jotenkin hyvin liikuttavaa seurata vieressä kun pieni ihminen tutkii erilaisia tavaroita niin suurella mielenkiinnolla, keskittyneenä ja tohkeissaan.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Äidin syysväsymys ja vauvan uudet kurikset

Prinsessa koristevalot tuovat tunnelmaa pimeisiin aamuihin
Tänne on iskenyt ihan valtava syysväsymys! Se saa silmäluomet tuntumaan raskailta, ja päivisinkin saattaa väsyttää niin, että tuntee voivansa nukahtaa ihan vaan vaikka kahvikuppi kädessä istualteen. Haukotuksia satelee siihen tahtiin, että vedet valuu silmistä ja suupielet tuntuu ratkeavan. Ajatus ei kulje, eikä mitään aivotyöskentelyä vaativaa edes huvita tehdä ellei ole aivan pakko.
Syysväsyyn ei todellakaan auttanut kellojen siirtäminen talviaikaan. Jotkut saattoivat iloisesti ajatella, että saavatpahan siinä lisätunnin jonka voi käyttää vaikka nukkumiseen. Pikkuneiti ei kuitenkaan paljoa kellojen siirtelystä piittaa, vaan luottaa tiukasti omaan sisäiseen kelloonsa. Siinä missä ennen herättiin 6-7, niin nyt herätään 5-6. Ja jostain kumman syystä on herätys näinä aamuina ollut siinä hyvin lähellä tuota viittä. Nukkumaan menemisen olemme saaneet venytettyä melkolailla normaaliin aikaan, mutta silti aamulla tyttö herää nyt hurjan aikaisin. 
Toinen joka ei paljoa kellojen siirtelystä välittänyt on arvon kissaherra Rölli. Aamuyön seurankaipuu siirtyi tunnilla aikaisempaan.
Oma mielipiteeni (varsinkin tänä syksynä) on, että aivan turhaa, jopa suorastaan haitallista, tämä kellojen siirtely. Paljon helpompaa olisi pysyä vain yhdessä ajassa. 


Ulkona väsymys ei useinkaan paina yhtä paljon kuin sisällä, joten päivisin olenkin yrittänyt mahdollisuuksien mukaan lähteä tytön kanssa ulos. Jotta ulkoilusta saisi mahdollisimman paljon irti, kävin eilen ostamassa neidille ensimmäiset kurahousut. Kurikset löytyivät Sokokselta, ja pienin koko mikä silmiin osui oli 92 cm. Ajattelinkin ensin, että ne ovat aivan liian isot, mutta eivätpä olekkaan. Olkahihnat saa säädettyä sopiviksi, ja sen verran kuitenkin on vaatetta kuriksien alla, että ei oikeastaan pienempiä olisi kannattanut ostaakkaan. Ja kun lämpötila huitelee nollan tuntumassa, ja maassa on loskaa, niin alle mahtuu hyvin talvihaalari. Kulutus on kuitenkin vielä sen verran kesyä, että nämä säilyvät ihan loistokunnossa myös kevääseen ja ensi kesään. Hintakaan ei ollut paha, vain himpun verran alle 13 euroa. Nyt voi mennä puistoon keinumaan ja tutkimaan maasta löytyviä aarteita, vaikka maa olisi vielä märkä edellisistä sateista. 

torstai 24. lokakuuta 2013

Lenkkihaaste

Heitin viime viikonloppuna miehelleni lenkkihaasteen, johon hän lähti mielellään mukaan. Haasteen tarkoituksena on lisätä liikuntaa molempien elämään ja kunnon kasvaessa löytää liikunnan ilo ja nautinto.Olemme siis jakaneet illat marraskuun loppuun asti niin, että joka toinen ilta on varattu lenkkeilyyn minulle ja joka toinen ilta miehelle. Haaste alkoi tämän viikon maanantaina ja sain itse kunnian aloittaa. Kännyköistä molemmilta löytyy Sports Tracker jonka mukaan merkkaamme ylös lenkin pituuden, keskinopeuden ja ajan. Haasteen loputtua vertaamme tuloksia ja päättelemme kumpi on lenkkeillyt ahkerammin. Muita liikuntoja esim. minun vaunulenkkejä, ei lasketa mukaan. Lenkille ei toki tarvitse lähteä jokaisena omana iltana, mutta sille illalle merkinnäksi saa vain viivan. Vielä ei ole päätetty miten voittaja palkitaan, mutta eiköhän jotain mukavaa keksitä.

Kuva: Sports Tracker

Halusin pistää tämän haateen pystyyn sekä itseni, että mieheni takia. Hyvästä kunnosta ei ole koskaan haittaa, ja oma kuntoni pääsi pahasti rapistumaan raskauden aikana (tosin ei se koskaan ole mikään huippu ollutkaan). Mies tekee istumatyötä ja liikkuu töihin omalla autolla, joten ei siinä hirveästi pääse kunto kasvamaan päivät istuskellen. Hyvän yleiskunnon saavuttamisen lisäksi olisi minulle tervetullutta plussaa jos pääsisin samalla muutamasta ylimääräisestä kilosta eroon.
Lapsen saamisen myötä olen enemmän alkanut ajatella myös omaa hyvinvointiani. Tavallaan tuntuu väärältä lasta kohtaan jos en pidä itsestäni huolta. Hän kuitenkin tarvitsee minua, ja terveenä ja hyväkuntoisena, on minusta hänelle paljon enemmän iloa ja hyötyä.


Tähän mennessä olen käyttänyt molemmat omat lenkki-iltani. Lenkkini koostuvat ainakin näin alkuun reippaasta kävelystä ja hölkästä, mutta tavoitteena olisi, että marraskuun loppuun mennessä jaksaisin hölkätä ainakin tuon tämän hetkisen lenkin kokonaan. Reittini on nyt n.4km pitkä ja aikaa siihen on mennyt n.30 min. Toki jos siltä alkaa tuntua, niin pidennän lenkkiäni, mutta tästä on mielestäni hyvä aloittaa. Eikös sitä sanota, että 30 minuuttia reipasta liikuntaa (syke nousee ja hikoilee) useamman kerran viikossa auttaa nostamaan ja ylläpitämään kuntoa? 


Musiikki on minulle todella tärkeässä osassa lenkillä. Spotifysta löytyykin minulta treeni-lista, jossa on energistä ja mukaansa tempaavaa hölkkämusaa! En itseasiassa voisi kuvitellakkaan nauttivani lenkistä samoissa määrin ilman musiikkia. 

Tänään on minun lepoiltani, mutta huomenna taas sujahtaa lenkkarit jalkaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kuvakollaasi: Musta

Alkaa olla vuoden pimein ja synkin aika käsillä, joten toiseksi väriksi kuvakollaaseihin valikoitui musta.


Musta on yksi omista lempiväreistäni (vai voiko puhua väristä? Joidenkin lähteiden mukaan musta ei olisi väri. No, minä puhun siitä nyt värinä). Vaatteissa suosin eniten mustaa. Ehkä osittain siksi, että se hieman piilottaa (tai luulen, että piilottaa) vartalon epämiellyttäviä kohtia. Mutta pidän myös mustasta muutenkin. Siihen on helppo lisätä jotain toista väriä, ja saada aikaan upeita yhdistelmiä! 

Internet osasi kertoa mustasta mm. seuraavaa:

Musta on sävy, jonka ihminen aistii, kun kohteesta ei heijastu eikä säteile juuri lainkaan valoa.

Musta on kuoleman, pimeyden ja surun väri.

Monissa uskonnoissa musta on pelottavien jumalien väri.

Egyptiläisille musta oli elämän ja syntymän väri. Edelleen monien kuivien alueiden kulttuureissa musta liitetään elämään. Esimerkiksi Kenian ja Tansanian alueella elävät masait liittävät mustan värin sadepilviin, ja sade tuo kuivaan maahan elämää. 

Panamassa jotkut intiaaninaiset pitävät suurta nenää kauniina. He maalaavat nenäänsä mustan viivan, jotta ne vaikuttaisivat pidemmiltä.

Politiikassa mustaa on käytetty fasismin sekä anarkismin tunnusvärinä. 

Lähteet: Wikipedia ja Coloria

Aikaisempi kuvakollaasi:

maanantai 21. lokakuuta 2013

Valokarnevaali


Pyörähdimme lauantaina illan pimetessä Linnanmäen Valokarnevaalissa. Reissu meinasi tyssätä heti alkuunsa parkkipaikan puutteeseen, mutta onneksi löysimme sopivan kolon autolle tien varresta Kalliosta, läheltä Linnanmäen sisäänkäyntiä. Olisimme päässeet myös ratikalla kätevästi, mutta koska meille oli arvoitus miten hyvin pikkuneiti jaksaa olla siihen aikaan liikenteessä (hän menee rytminsä mukaan iltaisin 19-20 nukkumaan), niin päätimme kaiken varalta pakata kärryt autoon ja hurauttaa sillä paikalle. Väsymystä kiukuttelevan vauvan kanssa julkisten odottelu ja jännittäminen mahdummeko vaunuinemme tähän ratikkaan vai vasta seuraavaan (kärryjä oli liikenteessä PALJON), ei houkuttanut.




Tyttö jaksoi yllättävän hyvin, vaikka kyllä se väsymys siinä puoli kahdeksan aikaan iski. Oli kuitenkin mukavaa tarjota tämä elämys pienelle. Upeasti valaistu Lintsi sirkustaiteilijoineen, riemunkiljahduksineen ja pyörivine härveleineen sai pikkuneidinkin ihastelemaan silmät säihkyen. Ja kyllä siitä nautti myös äiti ja isi. Ihastelimme näkemäämme koleassa ja pimeässä, mutta niin tunnelmallisessa syysillassa. Kuuntelimme karusellin musiikkia ja katselimme Kotkot-laitteen Polle-heppaa. Seurasimme ihmetellen kuinka ihmiset kieppuivat kylmässä ilmassa hurjissa (äidin mielestä) laitteissa. Meille aikuisille ostimme grillistä ruokaa ja herkkumyymälästä karkkia. Meillä oli tunnelmallinen ja mukava ilta.


Tässä vielä muutama Linnanmäki-trivia:

- Lintsi on avattu Toukokuussa 1950
- Vanhin laite on Karuselli, joka valmistui 1896
- Suosituin laite on Vuoristorata
- Linnanmäellä on pohjoismaiden ainoa Sea Life-keskus
- Huvipuistossa vierailee vuosittain yli miljoona kävijää
- Linnanmäki on lyhennys Vesilinnanmäestä, joka on saanut nimensä mäellä olevista vesisäiliöistä

Lähde: Wikipedia